Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Tuuli Hakulinen
Vanha talvinen harrastus houkuttelee jäälle satoja pietarilaisia.
Talvinen sunnuntaiaamu. Lähijunan vaunu täyttyy toppapukuisista matkalaisista. Suurin osa heistä on keski-ikäisiä miehiä. Matka Pietarista kestää noin tunnin, ja määränpää on pysäkki Ladozhkoe ozero, Laatokka.
Laatokalla horisontti on täynnä mustia pisteitä – ensinäkemältä erehdyn luulemaan niitä linnuiksi. Useat ovat pystyttäneet telttoja tai kääriytyneet muoviin suojautuakseen tuulelta. Lumesta on rakennettu tuulen suojaksi valleja.
”Huonosti syö kala tänään”, kertoo kalastaja Viktor. Sää on kuulema muuttumassa, ja kalat aistivat sen. Myös Laatokan sisäiset vesivirrat kuulema vaikuttavat syöntiin. Eikä kalaa muutenkaan enää tule entiseen malliin, toista oli 15 vuotta sitten…
Yleisesti ajatellaan, että miehet karkaavat pilkille juopottelemaan. Ehkä kylmässä on muutama lämmityshuikka otettukin, mutta se on sivuseikka. Kukaan jututtamistani kalastajista ei vaikuta humalaiselta. Ainoa selkeästi humalainen kalastaja istuu naama punaisena kylän ainoan kaupan edessä.
Mikä sitten saa kalastajat tuuliselle Laatokan jäälle istuskelemaan viikonloppu toisensa jälkeen? ”Luonnonrauhaa tänne tullaan ihailemaan. Vapaa-aikaa viettämään. Ei kalan saaminen tärkeintä ole, vaan itse kalastus. Yksi paistinpannullinen kalaa riittää aivan hyvin saaliiksi”, jatkaa Viktorin kalakaveri Vasilij.
