Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Veli Itäläinen
Moskovassa riitti hämminkiä heinäkuussa.
Hässäkkä Moskovan esikaupungissa Himkissä viime keskiviikkona ylitti Suomessa jopa netti-Ylen uutiskynnyksen, mutta koska uutinen menee hieman ohi, on tarpeen hiukan selvittää asian taustoja.
En ole vakuuttunut, että Suomessa olisi koskaan rakennettu metriäkään moottoritietä todelliseen tarpeeseen. Sen sijaan Moskovan ja Pietarin, Euroopan suurimman ja seitsemäksi suurimman metropolialueen yhdistävä tie muistuttaa paikoin suomalaista kylätietä, joten jotain asialle olisi tehtävä – joko rajoittaa yksityisautoilua tai tai sitten rakentaa kunnon tie.
Tietä sinänsä ei ole vastustanut myöskään kansanliike Ecmo, joka on puolustanut Moskovan luoteisalueella sijaitsevan Himkin kaupungin metsää hankkeelta viimeisen kolmen vuoden ajan. Konfliktin syy on tien suunniteltu linjaus, joka suorimman, Moskova–Pietari-rautatietä noudattavan linjauksen sijasta tekee kaupungin kohdalla jyrkän koukkauksen eremetevon lentokenttää kohden. Mutka hidastaa ajonopeuden 120 kilometriin tunnissa, ja halkaisee Himkin suojellun metsäalueen kahtia – siis suojellun ennen kuin Putin syksyllä 2009 yhdellä kädenheilautuksella poisti 144 hehtaaria suojelun piiristä. Osviittaa tämän linjauksen valinnan syistä voi antaa se, että Venäjän liikenneministeri Igor Levitin sattuu myös olemaan eremetevon lentokentän hallintoneuvoston puheenjohtaja – venäjän kielessä ei ole suoraa vastinetta sanalle ”jäävi”.
Kaikille on selvää, että tien valmistuttua sen ympärille metsään tehdään vielä molemmin puolin kilometrin verran automarketteja ja niiden parkkialueita. Tienrakennus on yleisestikin Venäjällä yksi korruptoituneimmista aloista, eräässä Novaja Gazetan artikkelissa heinäkuulta selitetään erittäin asiantuntevasti, miksi tienrakennus Venäjällä on maailman kalleinta, ja yksi kilometri päällystettyä maksaa keskimäärin 17,6 miljoonaa dollaria siinä missä Euroopan uniossa hinnaksi tulee keskimäärin 6,9 miljoona.
Tässä ei ole mahdollista listata kaikkia tiehankkeen väärinkäytöksiä salaisista kuulemistilaisuuksista ja väärennetyistä YVA-selvityksistä lähtien – aihe vaatisi kirjan. Muistuttamisen arvoinen on kuitenkin tiehanketta kritisoineen Himkin Pravda -paikallislehden päätoimittajan Mihail Beketovin kohtalo – kun koiran myrkytys ja auton räjäyttäminen vuonna 2007 eivät vaientaneet häntä, lopulta syksyllä 2008 hänet pahoinpideltiin vakavasti, minkä jälkeen hän taisteli hengestään viikkokausia, eikä hän edelleenkään pysty puhumaan kokonaista lausetta.
30. maaliskuuta 2009 toisen paikallisten virkamiesten korruptiota kritisoineen paikallislehden, Graždanskoe soglasien taittaja Sergei Protazanov kuoli pahoinpitelyn seurauksena. On epäselvää, olivatko tapon syyt poliittisia, mutta joka tapauksessa lehden päätoimittajalle Anatoli Juroville ilmoitettiin että “hän on seuraava”, jo aikaisemmin häntä oli pahoinpidelty ja puukotettu.
25. heinäkuuta 2009 Albert Ptšelintsevaa, paikallisen Korruptiota, petosta ja kunniattomuutta vastaan -nimisen säätiön johtaja hakattiin ja häntä ammuttiin suuhun kumiluodilla – hyökkääjät sanoivat, että ”olet aukonut suutasi liian usein”. Marraskuussa 2009 paikallisen 70-vuotiaan aktivistin Vitali Kapytsevin kotiin yritettiin hyökätä kaksi kertaa. Kapyts uskoo, että takana ovat paikallisvirkamiehet, joiden suunnitelmissa on rakentaa parkkipaikka hänen talonsa paikalle. Ketään ei ole syytetty yhdestäkään näistä hyökkäyksistä. Viranomaisten mobilisoima terrorismi ei kuitenkaan ole lievittänyt ranskalaisen Vinci-rakennusyhtiön intoa toimia tiehankkeen ensimmäisen vaiheen tarjouskilpailun voittaneen NWCC-yhtymän merkittävimpänä osakkaana 38,75 prosentin omistusosuudella. Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki on onneksi sentään jatkuvasti lykännyt rahoituspäätöstään korruptiosyytteiden takia.
Mitään hakkuulupia rakennushankkeen aliurakoitsijat eivät ole vielä saaneet, mutta ensimmäisen kerran hakkuita yritettiin aloittaa toukokuussa. Tällöin aktivistit saivat ne estettyä, mutta uusi yritys seurasi heinäkuun toisella viikolla syvemmällä metsässä, eremetevon lentokentän naapurissa. Aktivistien paikalle tuoma protestileiri sai aliurakoitsijat lopettamaan hakkuut vähäksi aikaa turvallisuussyistä. Aikaisin aamuyöllä 23. heinäkuuta paikalle tuotiin kuitenkin kymmenittäin natsimielisiä Spartakin jalkapallohuligaaneja, joiden avulla hakkuut saatiin jälleen käyntiin . Huligaanit eivät toki olleet paikalla poliittisista vaan puhtaan taloudellisista syistä – sama Gladiaattorit-niminen jengi saavutti viisi vuotta sitten mainetta Kremliä tukevan Naši-järjestön iskujoukkoina.
Poliisin töiden ulkoistaminen natseille ei kuitenkaan välttämättä ollut kovin hyvä idea, koska viimeistään tämä sai antifasistit liikkeelle. Keskiviikkona 28. päivä 300–500 anarkistia ja antifasistia matkusti lähijunilla Moskovasta Himkiin, paukutteli savupommeja ja kumiluoteja ampuvia aseita, heitteli Himkin hallintorakennusta kivillä ja matkusti samaa tietä takaisin ilman kiinniottoja:
Mellakan järjestäjät osoittivat harvinaista röyhkeyttä ilmoittamalla Venäjän naamakirjassa Vkontaktissa keskiviikkoillalle street partyn, johon suositun antifasistisen hiphopyhtyeen Moscow Death Brigaden lisäksi luvattiin myös legendaarisen viime vuosikymmenen puolivälissä hajonneen hardcore-yhtyeen Proverotšnaja Linejkan reunion-konsertti. Trubnaja-aukiolle puoli seitsemältä saapuneille sadoille kiinnostuneille ilmoitettiin kuitenkin, että odotetun konsertin sijasta luvassa oli matka Himkiin, ja suurin osa ei ollut tästä moksiskaan.
Moksiskaan eivät olleet myöskään oppositiohenkisen Eho Moskvy -radioaseman kuuntelijat, joista puhelimitse äänestäneistä jopa 90,5 prosenttia suhtautui hyökkäykseen positiivisesti. Näitä eläkeläisiä konservatiivisemmista netin käyttäjistä hyökkäystä tuki “vain” kaksi kolmasosaa.
Eho Moskvy ei toki ole mikään edustava läpileikkaus Venäjän väestöstä, mutta enpä ole tätä ennen kuullut monestakaan mielenosoituksesta Venäjällä, jolle ohikulkijat olisivat taputtaneet. Protestileirillä en tosin paljoa nähnyt paikallisia, suurimman osan aikaa siellä istui vain 5–20 erilaisten poliittisten ryhmien aktivistia. En tiedä, miksi paikallisten latentti tuki ei kanavoidu mielenilmauksiksi, vaikka esimerkiksi ympäristöaktivistien pääministerille ja presidentille kirjoittamalle kirjeelle saatiin kerättyä 150 000 allekirjoitusta.
On myös merkittävää, että Himkin metsää avoimesti puolustavat aktivistit eivät tuominneet aktiota, vaikka he ilmoittivatkin ettei heillä ollut sen kanssa sen tekemistä ja että he toimivat toisin menetelmin. Tässä haastattelussa liikkettä usein edustanut Jevgenia Tširikova sanoo, että toiminnan radikalisoituminen on seurauksia siitä, ettei protesteihin ole kiinnitetty mitään huomiota (venäjäksi):
Tširikovan sanoin “ongelma eivät ole nämä ihmiset, vaan virkamiehet”.
Poliiseille radikaali mielenosoitus Himkissä oli nöyryytys, ja he reagoivat viime viikolla joukolla kiinniottoja. Lauantaiaamuna kiinniotettiin Novaja Gazetan valokuvaaja Veronika Maksimjuk. Perjantaina joukko mellakkapoliiseja hyökkäsi videoaktivisti Vitali uškevitšin syntymäpäiville ja raahasi hänet vuorokaudeksi putkaan. Molemmat toimittajat on jo vapautettu. Sen sijaan viime torstaina kiinniotetut tunnetut antifasistit Aleksei Gaskarov ja Maksim Solopov ovat edelleen putkassa. Aleksei on yksi harvoista radikaaleista antifasisteista, jotka ovat esiintyneet televisiossa omalla naamallaan puhumassa Venäjän nousevan natsiliikkeen uhasta, esimerkiksi tässä kahden vuoden takaisessa REN-TV:n ohjelmassa (venäjäksi):
On syytä olettaa, että Moskovan alueen Ekstremismin vastaisen toiminnan keskus haluaa nyt hankkiutua eroon Alekseista ja Maksimista, joita he ovat ahdistelleet jo pidemmän aikaa. Todistuspohja heitä vastaan on ilmeisen hatara, koska lauantaina tuomari suostui jatkamaan kiinniottoa vain kolmella päivällä, mutta koska presidentin kanslia on ottanut tutkinnan henkilökohtaiseen kontrolliin, on pakko tehdä tulosta. Alekseista ja Maksimista on syytä olla huolissaan, koska viime aikoina heitä ovat usein kuulustelleet samat miehet, joiden kansallisbolševikki Juri Tšervotškin ilmoitti olevan perässään hetkeä ennen kuin hänet hakattiin kuoliaaksi.
Aleksein puolustusasianajaja, Suomessakin vieraillut entinen mielipidevanki Mihail Trepaškin ilmoitti jo vetäytyvänsä tehtävistään, koska virkavalta ei anna hänen suorittaa niitä. Aleksei on monille suomalaisille tuttu aktivisti, joka on vieraillut muun muassa Helsingin talonvaltauksilla, joten Suomessakin lienee luvassa jonkinlaista tukitoimintaa hänelle.
