Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Satu Taskinen
Wieniläiset hakevat kirjansa yhteisestä hyllystä.
Wienin seitsemäs ”Bezirk”, lähellä keskustaa oleva Neubau on spesialistien ja pienyrittäjien kaupunginosa. Siellä sijaitsevat Westbahnstrassen kamerakaupat ja jopa eurooppalaisittain mainetta niittävä valokuvagalleria Westlicht. On luomusupermarketteja, suklaapuoteja ja designliikkeita. On maailman eri kolkkien musiikki-instrumenttien erikoisliike Gandharvaloka, lelukauppa Spielwurm ja kuvataiteen supermarketti M-Ars.
Taidekeskus ja nykytaiteen museo MQ sijaitsee Neubaussa, niin kuin useampi pieni teatteri ja kulttuurikeskus Amerlinghaus. Baareja ja ravintoloita on tietenkin joka lähtöön.
Yrittäjien ei kuitenkaan Neubaussakaan ole mitenkään helppo pitää pieniä erikoisliikkeitään pystyssä. Niinpä esimerkiksi kaupunginosaa halkovilla verrattain isoilla Kaiserstrassella ja jo aikaisemmin mainitulla Westbahnstrassella on vieri vieressä niin kukoistavia pikkukauppoja kuin myös pitkän aikaa tyhjillään seisovia aavemaisia liikehuoneistoja. Jotkut paikat vaikuttavat olevan suorastaan noiduttuja. Aina niihin löytyy uusi yrittäjä, joka kuitenkin kohta taas on konkurssissa, vaikka ympärillä liiketoiminta sujuisi ihan hyvin.
* * *
Neubaun uusin kulttuuriprojekti ilmestyi helmikuun alussa Westbahnstrassen ja Zieglergassen kulmaan. Siihen kirkkoa vastapäätä pystytettiin vino puinen pömpeli, jonka sivut ovat peitetty lasiovilla ja jonka kyljessä lukee ”offener Bücherschrank” eli ”avoin kirjakaappi”.
Idea projektissa on yksinkertainen: kirjoja kaikille ilmaiseksi, tuo ja vie, ilman minkäänlaista byrokratiaa. 250 kirjaa vetävän kaapin pystyttämisen pani alulle mies nimeltä Frank Gassner. Häntä oli ajan myötä alkanut pänniä yhä enemmän se, kuinka julkiset yhteiset tilat melkein kokonaan on varattu kaupallisiin tarkoituksiin. Niinpä hän maksoi omasta taskustaan 1700 euron alkukustannukset, hoiti luvat kuntoon, rakennutti kaapin, avasi sen ja toivoo, että muutkin ovat sitä mieltä, että homma kannatti.
Aivan uusi ajatus ei ole. Muutamissa saksalaisissa kaupungeissa ja myös Itävallan Grazissa on jo tätä ennen ollut vastaavia kokeiluja.
Olin eilen iltakävelyllä ja kuljin pömpelin ohitse. Joku siitä haki osaavan tuntuisesti iltalukemista. Kaapista noin kaksi kolmannesta oli täynnä. Opukset olivat siisteissä riveissä. Roskia ei vielä ollut ilmaantunut.
Offener Bücherschrank -projektin kotisivulla sanotaan, että parhaiten toimintaa voi tukea tuomalla kirjoja, joita itse ei enää tarvitse, liimaamalla niihin itse tarrat ja yksinkertaisesti käyttämällä pömpeliä. Joka haluaa, voi myös alkaa pömpelin huoltokummiksi, avustaa rahallisesti tai lähettää kaupunginosan johtajalle meilin, jossa pyytää, ettei pömpeliä lakkauteta kesäkuussa, jolloin sen koeaika päättyy.
