Teksti Tuuli Hakulinen

Venäjällä toivutaan kahden kalenterin mukaisesta juhlinnasta.

Mitä olisi suomalainen joulu ilman riisipuuroa, joulusaunaa, joulupukkia, joulukuusta tai lanttulaatikkoa? Venäjällä tärkeimmän juhlapyhän, uuden vuoden, viettoon liittyy vähintään yhtä monta rituaalinomaista perinnettä, kuin Suomessa jouluun.

Länsimaista joulun kulutushysteriaa yritetään paisuttaa vastaaviin mittasuhteisiin myös Venäjän markkinoilla. Marraskuun alusta alkaen kaupat pursuavat uuden vuoden krääsää, joulupukit toikkaroivat torien laidoilla… Tosin tämänvuotista suomalaista joulumainosta härskimpään mainontaan en ole Pietarissa vielä törmännyt. ”Ostorauhaa”, toivottaa valomainos vantaalaisen ostoskeskuksen edessä ohikulkijoille joulurauhan sijaan.

Kaikista kapitalistisista yrityksistä huolimatta joululahjat eivät ole saavuttaneet Venäjällä vielä pyhää asemaa muiden uuden vuoden riittien joukossa. Suomeen verrattuna lahjoja annetaan vähemmän, vain lapsille ja lähipiirille.

Silloin, kun 31. joulukuuta osuu työpäivälle, juhliminen aloitetaan tietenkin työpaikalla. Shampanjamaljat kohoavat pitkin päivää menestyksekkäälle kuluneelle vuodelle ja entistä menestyksekkäämmälle tulevalle vuodelle ja edelleen hyville työkavereille ja mitä parhaalle pomolle. Yleensä toimistot ja virastot suljetaan hyvissä ajoin ennen sulkemisaikaa. Toisaalta taas esimerkiksi yliopistoissa on joulua edeltävänä viikona koeviikko, ja jakson viimeiset kokeet saattavat osua uudenvuodenaatolle. Silloin tenteissä istutaan pitkälle iltaan saakka ja armoa ei tunneta.

Venäläisen uuden vuoden valmistelut ovat osittain tuttuja suomalaisille. Joulukuusi, joka tosin kiellettiin vuonna 1916, mutta palautettiin takaisin juhlamenoihin Komsomolin määräyksellä vuonna 1936. Uudenvuoden ruoat, joista pääpaino on mainiosti vodka-snapsien kylkiäisiksi sopivilla salaateilla olivjella (perunasalaatti italiansalaatin elementeillä) ja ”vuorattu silli” -salaatilla. Ja tietenkin ilotulitteet, joiden ammuskeleminen alkaa heti kun tulitteet ilmestyvät kauppoihin ja päättyy joskus tammikuun loppupuolella, kun viimeisetkin varastot on räjäytelty. Ilotulitteiden suhteen tosin tämä vuosi oli poikkeus: vastikään sattuneen, satoja kuolonuhreja vaatinen Ontuva hevonen -klubin ilotulitetapaturman vuoksi kaikki raketit kiellettiin toistaiseksi koko maassa.

Juhlan päähenkilö ei olekaan joulupukki eikä edes pakkasukko vaan – television kautta luennoiva Venäjän federaation presidentti! Viisi minuuttia ennen puoltayötä Venäjän presidentti pitää television välityksellä kansalle uuden vuoden puheen. Tämän tradition on aloittanut Neuvostoliiton presidentti Leonid Brezhnev vuonna 1976. Ainoa poikkeus oli vuonna 1991, jolloin presidentin sijaan puheen piti satiirikko Mihail Zadornov. Vuonna 2003 puolestaan silloinen presidentti Boris Jeltsin ilmoitti erostaan juuri uudenvuodenaattona, ja puheen piti tulevaa presidentin virkaansa valmisteleva hallituksen puheenjohtaja Vladimir Putin.

Tasan kello kaksitoista, presidentin puheen jälkeen televisiossa raikaavat Kremlin kellot, minkä jälkeen kuunnellaan valtiollinen hymni. Yleensä bileet kuin bileet keskeytyvät näiksi keskiyön minuuteiksi ja porukka nauliintuu television eteen kuin halvaantuneina – puhetta ei edes välttämättä kuunnella, mutta varmuuden vuoksi hiljennytään kuitenkin. Sitten juhlat taas jatkuvat ja shampanjalasit kohoavat uuden vuoden kunniaksi entistä runsaampina.

Kaikki eivät tietenkään istu H-hetkeä sisätiloissa, vaan uskaltautuvat ulkosalle. Keskustassa hypnoottista presidentin puhetta korvaa keskiyöllä ammuttava kaupungin ilotulitus. Pietarissa se ammutaan Pietaripaavalin linnoituksesta kohti Neva-jokea, Moskovassa Punaisella torilla. Ja sitten shampanjapullot poksahtelevat auki täälläkin.

Kaikilla Venäjän yhdeksällä Moskovan ajasta poikkeavalla aikavyöhykkeellä edetään pääkaupungin aikaa edellä. Suurimmalla osalla Venäjää siis presidentti puhuu ja Kremlin kellot soivat ennen Moskovaa. Ja jos Uutena vuotena sattuu seuraasi itävenäläisiä, älä ihmettele, jos juhliminen aloitetaan hyvissä ajoin ennen puolta yötä: novosibirskiläiset nostavat shampanjamaljansa omalle uudelle vuodellensa kello 21.00, vladivostokilaiset jo kahdelta päivällä!

Uudenvuodenyön jälkeen koko Venäjä seisahtuu viettämään virallisilla uuden vuoden pyhiä, joita on ortodoksisen joulun (6.-7. tammikuuta) pyhät mukaanlukien kertynyt tammikuun alkuun kokonaista kymmenen päivää. Useiden mielestä uudesta vuodesta palautumiseen, kyläilyyn ja lepäilyyn riittäisi kyllä vähempikin, ja osa vapaapäivistä voitaisi siirtää takaisin toukokuulle, mistä ne viisi vuotta sitten siirrettiin tammikuun alkuun.

Uuden vuoden juhliminen päättyy absurdihkoon juhlapäivään, vanhaan uuteen vuoteen. Vanhaa uutta vuotta vietetään 13.-14. tammikuuta välisenä yönä, eli sinä yönä, jolle uusi vuosi olisi osunut aikoinaan käytössä olleen juliaanisen kalenterin mukaan. Varsinkin viinaan menevillä juhlijoilla uuden vuoden juhlinta saattaa venähtää parin viikon juomaputkeksi, aina vanhaan uuteen vuoteen saakka. Vanhaa uutta vuotta viettävät myös useat ortodoksit, sillä ”uusi uusi vuosi” sattuu juuri pahaan aikaan ortodoksista joulua edeltävälle paaston ajalle.

Ja kuten sanonta kuuluu, yksikään juhla ei ole Venäjällä ylimääräinen, joten hyvää vanhaa uutta vuotta vain kaikille!