Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Eva Nilsson
Halvat lääkkeet kismittävät unionia.
Viime viikolla Brysselissä näkyi taas piikkilanka-aitoja, mustien autojen saattueita ja poliiseja. Oli EU-Intia-huippukokouksen aika. Poikkeuksena normaaliin brysseliläiseen huippukokousarkeen näkyi piikkilankojen takana myös mielenosoittajia, joiden kylteissä luki muun muassa ”hands off our medicine” – kädet irti lääkkeistämme!
EUn ja Intian väliseen huippukokoukseen kohdistui paljon kritiikkiä ja odotuksia. Kokouksessa keskusteltiin nimittäin vuonna 2007 alkaneista Intian ja EU:n välisistä vapaakauppaneuvotteluista. Kauppasopimus oli tarkoitus solmia tämän vuoden loppuun mennessä, mutta neuvottelut ovat takkuilleet ja jatkuvat ainakin ensi keväälle.
Mikä sopimuksessa sitten mättää?
Ensinnäkin sopimusta syytetään rankoista patenttiasetuksista, jotka kieltäisivät osittain tai kokonaan geneeristen lääkkeiden valmistuksen Intiassa. EU:tahan tietysti huolestuttaa, että omille markkinoille vyöryy halpoja lääkkeitä, jotka vahingoittavat eurooppalaista lääketeollisuutta. Neuvotteleville virkamiehille ei ole tullut mieleen, että jos yritykset voittavat, häviävät (menehtyvät?) miljoonat geneerisiä lääkkeitä käyttävät potilaat.
Intia on nimittäin yksi maailman suurimmista geneeristen lääkkeiden tuottajamaista. Maata on kuvailtu ”maailman apteekiksi”. Esimerkiksi HIV-positiivisista köyhien ja keskituloisten maiden asukeista 92 prosenttia käyttää Intiassa valmistettuja lääkkeitä.
Vuodesta 2005 Intialla on ollut voimassa joustava patenttilaki, joka on taannut halpojen lääkkeiden markkinoille pääsyn. Nyt tämä laki pitäisi romuttaa. Sopimuksessa haluttaisiin mennä jopa Maailman kauppajärjestö WTO:n patenttisopimusta (TRIPS-sopimus) pidemmälle.
EU:ta itse asiassa ärsyttää Intian lääketuotanto niin paljon, että unionin rajavartiostoakin on neuvottu pysäyttämään ja tyhjentämään Intiasta Euroopan kautta Afrikkaan matkaavat lääkkeitä kuljettavat rahtilaivat. Vuotaneiden dokumenttien mukaan tulli- ja rajavartioston oikeuksia pysäyttää lääkkeiden vientiä halutaan tiukentaa entisestään.
Ja patentithan eivät vaikuta vain lääketuotantoon, vaan myös esimerkiksi maanviljelyssä käytettäviin siemeniin. Patentoidut siemenet ovat maksullisia, eikä niitä voi vapaasti vaihtaa maanviljelöiden keskuudessa. Ei kuulosta hyvältä maassa, jossa maanviljelöiden itsemurhalukemat ovat jo ennestään huipussaan.
Toiseksi sopimus mättää siksi, että eurooppalaisten supermarkettien rantautuminen Intian markkinoille tulee tuhoamaan pienkauppiaiden toimeentulon. Tällä hetkellä intialainen vähittäiskauppa on suojattu tiukoin säädöksin, mutta isojen supermarkettien, kuten Metron, Tescon ja Carrefourin maahantulo olisi paikallisille tuhoisaa.
Kauppaneuvotteluja on myös kritisoitu läpinäkyvyyden puutteesta. Kritisoijina ovat olleet niin kansalaisjärjestöt, toimittajat kuin europarlamentaarikotkin, joilla ei ole ollut juurikaan tietoa neuvotteluiden kulusta. Neuvotteluihin ovat päässeet vaikuttamaan suurten yritysten lobbarit, samalla kun pienviljelijät, pienyrittäjät ja lääkkeitä vailla olevat ovat puhuneet kuuroille korville.
Komissio kyll? väittää tiedottaneensa parlamenttia neuvotteluista tasaisin väliajoin, mutta silti parlamentaarikot eivät ole edes saaneet nähdä sopimustekstin versioita. Parlamentin valtaan kuuluukin vain mahdollisuus hyväksyä tai hylätä sopimus äänestyksellä – sitten kun neuvottelut on jo tuotu päätökseen. Intiassa vaikuttaminen on ollut vielä vaikeampaa. Paikallisia aktivisteja ei ole kuunneltu ja vielä ei edes ole selvää, keskustellaanko sopimuksesta parlamentissa.
Silti kummatkin osapuolet vaikuttivat vakuuttuneilta siitä, että neuvottelut täytyy saattaa loppuun tavalla tai toisella. Huhujen mukaan komissio on jopa luvannut puoltaa Intialle paikkaa YK:n turvallisuusneuvostossa, jos maa suostuu sopimuksen ehtoihin.
Kun er??ltä komission kauppaosaston virkamieheltä eilen tivattiin asiasta, ei h?n suostunut kommentoimaan huhuja ja yritti vakuuttaa tietotalouden merkityksesta Euroopan hyvinvoinnille. Eipä kehdannut mainita, etta täällä hyvinvoivassa Euroopassakin on monia, joilla ei ole varaa lääkkeisiin – samalla kun esimerkiksi unionin rajan toisella puolella ukrainalaiset voivat huoltaa terveyttään halvoilla geneerisillä vaihtoehdoilla.
