Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Mirka Kartano
Australialaisäidit rankattiin tutkimuksessa suomalaisäitien edelle.
Olen viime aikoina joutunut useampaan otteeseen keskelle vanhempainlomakeskustelua. Johtuen osittain siitä, että naapurissani asuu kaksi sanavalmista nuorta äitiä. Australia kuuluu Yhdysvaltojen kanssa niihin kahteen OECD-maahan, jossa ei ole valtion maksamaa vanhempainlomaa. Ainakin Australiassa se herättää intohimoisia väittelyjä – puolesta ja vastaan.
Aivan tyystin ilman rahaa eivät australialaisvanhemmatkaan jää. Osalle naisista äitiyspäiväraha hoituu työpaikan kautta ja valtiolta vanhemmille irtoaa niin kutsuttu ”baby bonus”, reipas 5 000 dollaria (noin 3 400 euroa), joka maksetaan kahden viikon ryppäissä. Tämän lisäksi lapsiperheet nauttivat erilaisia verohelpotuksia. Epäkohta jättää kuitenkin etenkin yksinhuoltajat ja pienituloiset lapsiperheet ahtaalle. Parhaillaan parlamentissa neuvotellaankin 18 viikon äitiyslomalaista, joka on hyväksymistä vaille valmis. Mikäli lakimuutos menee läpi, australialaisäidit saavat valtion takaaman äitiyslomansa ensi vuoden alusta lähtien.
Suomalaisittain katsottuna australialaisäitien tilanne näyttää surkealta. Ainakin jos tuijottaa vain kovia faktoja. Melbourneen muuttaessani analysoinkin australialaisten kanssa pohjoismaista hyvinvointimallia, mutta sen sijaan, että naiset olisivat juosseet barrikadeille, eräskin tuore äiti tokaisi olevansa varsin tyytyväinen valtion antamaan baby bonukseen ja veroalennuksiin, eikä kokenut kaipaavansa lisää muuta kuin ehkä arvostusta.
Muutaman viime kuukauden aikana olen pohtinut, mistä australialaisäitien ylipositiivinen asenne oikein tulee. Jostain syystä äidit vaikuttavat ihailtavan rennoilta ja aikaansaavilta, oli sitten äitiyspäivärahaa tai ei.
Suurin ero Suomen ja Australian välillä on huomattavasti sosiaalisempi elämä. Aurinkoiset kelit suosivat puistoissa leikkimistä ja asuintaloni viereiset kymmenet kahvilat ovat päivittäin täynnä äitejä, jotka viettävät aikaa ystäviensä ja lastensa kanssa rupatellen. Kahvilaakaan ei tarvitse valita niiden muutaman ”vauvaystävällisen” joukosta vaan jokaisessa niistä lapsia kohdellaan kuin kunnia-asiakkaita, joille kiikutetaan cappuccinomukeissa maitovaahtoa ja vaahtokarkkeja.
Toiseksi Australiasta löytyy vielä yhteisöllisyyttä. Esimerkiksi melbournelaisista suurin osa asuu kerrostalon sijaan pientaloissa, kimppakämpissä ja omakotitaloissa, joissa helposti tutustuu naapureihin ja vertaisryhmiin. Ja naapurit, etenkin jos kyseessä on toinen lapsiperhe, ovat niitä jolle voi lykätä myös jälkikasvunsa hoitoon. Kynnys kysymiseen on matalalla, sillä palveluksia tehdään suuntaan ja toiseen.
Oma henkilökohtainen hyvinvointi on myös australialaisille tärkeää. Kavereidensa kanssa paljon aikaansa viettävät australialaiset soittavat lapsenhoitajan usein salamana paikalle, jos joku ystävistä pyytää lounaalle tai lasilliselle.
Kun tarkemmin ajattelee, australialaisäideillä meneekin kohtalaisen hyvin. Asia todennettiin toukokuun aikana myös Pelastakaa lapset ry:n vuosittaisessa äitienpäiväraportissa [PDF], jossa Australia rankattiin mallimaa Norjan jälkeen maailman toiseksi parhaaksi maaksi olla äitinä. Suomi löytyy sijalta seitsemän, kaikkien Pohjoismaiden sekä Uuden-Seelannin perästä.
Raportissa australialaisnaiset peittoavat suomalaisnaiset muun muassa pidemmällä eliniällä ja -koulutuksella, parlamentin tai eduskunnan sukupuolijaolla sekä ehkäisyvälineiden käytöllä. Suomi puolestaan saa paremman arvion muun muassa naisten ja miesten tulojaosta sekä pienemmästä lapsikuolleisuudesta, joka on mittava ongelma Australian alkuperäiskansojen keskuudessa. Se tilastoero muistuttaa siitä toisesta todellisuudesta, jossa osa australialaisäideistä elää, kaukana keskustan kahviloista ja vertaistukiverkostoista.
