Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Aija Salo
Ruotsin jalkapalloväki marssi Pride-kulkueessa. Suomessa ei saa julistetta uimahalliin.
Jalkapallojoukkueet AIK, Hammarby ja Djurgården kantoivat lippujaan Tukholman Pride-kulkueessa 1.8.2009. Se oli ensimmäinen kerta, kun jokin jalkapalloseura osallistui virallisesti Tukholman Prideen.
Vaikka kyseessä on hlbt-väen luvattu maa, seurojen saaminen mukaan vaati Pride-organisaatiolta paljon työtä ja taivuttelua. Monille jalkapallofaneille ja pelaajillekin julkinen yhdenvertaisuuden kannattaminen on punainen vaate, jota vastustettiin blogikirjoituksissa kiivaasti vedoten siihen, ettei urheiluseura voi ottaa kantaa poliittisesti. Seurajohtojen taholta kritiikki torjuttiin päättäväisesti. Hammarbyn hallituksen jäsen Henrik Appelqvist totesi The Local -verkkolehdelle, että ”aikoinaan tämä oli poliittinen kysymys, mutta nyt olemme paljon pidemmällä. Päätimme osallistua prideparaatiin näyttääksemme selvästi, että Hammarby on avoin kaikille”.
Suomessa julkistettiin 12.8. urheilun lajiliittojen kattojärjestön Suomen Liikunta ja Urheilu ry:n, Setan ja Euroopan komission tukema kampanja Uskalla. Kampanjan tarkoitus on kannustaa urheiluseuroja luomaan aktiivisesti kaikille avointa, yhdenvertaista ilmapiiriä ja rohkaista urheilun parissa toimivia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia.
Kampanja herätti tuoreeltaan Ruotsin futisfanien mussutuksesta tuttuja vastaväitteitä niin nettikeskusteluissa kuin – ikävä kyllä – Helsingin ja Espoon kaupunkien liikuntasektorin virkamiehissä. ”Uimahalleissa minkään tasa-arvoalueen ei pidä korostua”, oli Espoon liikuntatoimenjohtajan Mauri Johanssonin kanta Helsingin Sanomien mukaan.
”Lukiessani nettikeskustelua tästä aiheesta tuli jälleen kerran sellainen olo, että hävettää olla suomalainen”, kommentoi ystäväni.
Olen liikuttuja. Siksi ei ole kovin dramaattista, että itkin, kun katselin jalkapalloseurojen lippuja ja niiden alla marssineita kymmeniä iloisia ihmisiä Kungsträdgårdenissa. Ihmetyksen ja ylpeyden sekainen reaktioni kertoo kuitenkin siitä, miten kaukana Suomessa vielä monessa mielessä ollaan oikeasti avoimesta ja tasa-arvoisesta yhteiskunnasta. Avoin homo-, lesbo- ja transfobia on usein ihan ok, ”homouden tyrkyttäminen” sen sijaan ei. Kuinka eri asia se loppujen lopuksi on kuin Liettuassa hiljattain säädetty laki, joka kieltää muusta seksuaalisesta suuntautumisesta kuin heteroseksuaalisuudesta kertomisen alaikäisille?
-
- Stockholms Lokaltrafik – paikallisliikenneyhtiön kuorma-auto Tukholman Pride-kulkueessa.
Stockholms Lokaltrafik – paikallisliikenneyhtiön kuorma-auto Tukholman Pride-kulkueessa.
Osataan sitä tosin vielä Ruotsissakin. ”Mies Sundbybergista” on tehnyt Stockholms Lokaltrafikista (SL eli Tukholman oma HKL) valituksen oikeusasiamiehelle. Syynä ovat sateenkaariliput, jotka liehuivat paikallisbusseissa Pride-viikon aikana. Miehen mielestä SL:n on pyydettävä kansalta anteeksi, koska ”se, että näkee homojen valtaavan maansa lipun paikan, on epäinhimillistä kohtelua”. Nolo yksittäistapaus, joka ehkä lopulta vain vahvistaa Tukholman Pride-viikon ja kulkueen luonnetta kansanjuhlana ja poliittisen korrektiuden levollista valtavirtaa Ruotsissa.
