Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Veli Itäläinen
… mikään muu ei ole mitään.”
Voisin kirjoittaa natsipuolueen eli Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue NSDAP:n ”vasemmistosiiven” johtajasta, pitkien puukkojen yönä vuonna 1934 murhatusta Georg Strasserista, ”uuden oikeiston” ideologista Julius Evolasta, tai heidän poliittista projektiaan tänä päivänä Venäjällä jatkavien Eduard Limonovin tai Alexander Duginin aatteista.
Luulen kuitenkin, että kertomalla tuttavistani Dimasta ja Tanjasta voin selittää paljon paremmin mistä Kansallisbolshevikkien Puolueessa NBP:ssä on kysymys.
Adlerin Dima oli kotoisin Venäjän etelärajalta, kuten jo kutsumanimestäkin voi päätellä. Dima oli ”neformal”, mikä tässä yhteydessä kääntyy ehkä parhaiten punkkariksi, vaikka ”neformal” voi tarkoittaa myös hippiä tai minkä tahansa muun ”länsimaalaisen” alakulttuurin edustajia. Diman kotikaupungissa Adlerissa oli suuri armenialainen ja georgialainen diaspora, jonka nuoriso ei paljoa alakulttuureista piitannut – monen muun ”neformalin” tavoin Dima sai heiltä turpaansa. Niinpä Dimasta tuli rasisti.
Rasisti ei voi olla anarkisti, eivätkä natsit ota punkkareita kovinkaan vakavasti. Siispä luonnollinen valinta Dimalle oli NBP, jolla oli aimo annos punk-uskottavuutta, koska sitä oli ollut perustamassa 1980-luvun punk-legenda Jegor Letov, joka tosin jätti puolueen jo viime vuosikymmenenä. 10 vuotta sitten NBP:llä oli kuitenkin vielä oma musiikkiliikkeensä, ja se järjesti parhaimpien ”Siperia punk”-tyylisten bändien, kuten Kazakstanilaisen Adaptasijan keikkoja.
Dima kuului NBP:n oikeistosiipeen, ja yritti aina luoda yhteyksiä natsiskineihin. Asuessaan Krasnodarissa hän toimitti erään paikallisen punkkarin sairaalaan tämän arvosteltua natseja. Tämän tosin kuulin vasta sen jälkeen kun Dima oli häipynyt, jääden kaverilleni velkaa tuhansia ruplia maksamattomia vuokra-osuuksia.
Tuttavani Tanja on ehtinyt olla monessa mukana nuoresta iästään huolimatta. Poliittisen herätyksen saatuaan hän liittyi Kansallis-Sosialistiseen Yhteisöön NSO:an, jonka viranomaiset käytännössä hajottivat viime vuonna, vangiten sen aktivisteja epäiltynä aseistetun järjestön perustamisesta, rasistisista murhista ja kansanryhmää vastaan kiihottamisesta.
Oman kertomuksensa mukaan Tanja oli johtanut NSO:n naisprikaatia. Jo paljon ennen NSO:n hajottamista Tanja oli kuitenkin loikannut anarkisteihin, joista hän kuitenkin siirtyi toissavuonna Kansallisbolshevistiseen puolueeseen, eräältä anarkosyndikalistiryhmältä sitä ennen lainaamaansa huomattavaa rahasummaa hänellä ei kuitenkaan ole aikomustakaan palauttaa.
Nyt Tanja istuu tutkintavankilassa Habarovskissa, johon hän päätyi 1. lokakuuta kahliuduttuaan oveen Kauko-Idän talousfoorumin aikana. Protesti vastusti rajasopimusta, jolla Venäjä puolitti Kiinan kanssa pari asumatonta saarta, joiden omistuskysymys oli aikanaan johtaa sotaan Neuvostoliiton ja Kiinan kansantasavallan kanssa. Sivustollaan kielletty puolue ilmoitti aloittavansa kampanjan ”keltaista vaaraa vastaan” – kansallisbolshevikit eivät halua antaa pois tuumaakaan äiti-Venäjälle kuuluvaa maata!
Keskustelemalla NBP:n rivijäsenien kanssa voi ymmärtää paljon enemmän kun lukemalla sen ideologien horinoita tai ristiriitaisia kannanottoja. Dimaa ja Tanjaa yhdistää ulkopuolisuus valtavirran elämäntavasta ja halu toimia, sen aatteen löytäminen jonka puolesta toimitaan onkin sitten joskus vähän hakuammuntaa. Usein herääkin kysymys, onko NBP:llä mitään aatteita laisinkaan.
NBP:n estetiikka kaasunaamareineen ja pääkalloineen vaikuttaa Wilhelm Reichin Fasismin massapsykologiaan tutustuneelle lähinnä kirjan parodialta, mutta nazbolit ovat enemmän tosissaan kuin moni muu. Puolueen sivuston ”taistelusisaremme”-osasto (eri vuosien versioihin voi tutustua täällä, täällä tai ja täällä ) on arvatenkin saanut useamman BDSM:n ystävän harkitsemaan puolueen jäsenyyttä. Vaikka masokistinen hitti ”Stalin, Gulag, Berija!” on jäänyt marsseilla viime aikoina vähemmälle, vanhat klassikkohuudot ”Kyllä, kuolema!” ja ”Venäjä on kaikki – mikään muu ei ole mitään!” eivät sentään ole joutuneet pannaan.
Ja vaikka tuttuni Dima on vain rasisti ja fasisti, kyllä NBP:n jäsenien joukossa törmää myös natsiskineihin. Jossain mielenosoituksessa kaverini kyseli heiltä mitä mieltä he ovat siitä että muut natsiskinit pitävät heitä kaikkia homoina siksi että NBP:n johtaja Eduard Limonov on biseksuaali. Nämä NBP:n skinit uhosivat vielä osoittavansa (muille) natseille kenellä on todellinen oikeus kulkea pää kaljuna maihareissa. NBP on kuitenkin enemmän ottanut turpaansa kuin antanut turpaan muille natseille, erityisen vihaisia natsit ovat olleet NBP:n ja ”Toisen Venäjän” alettua käyttämään tsaarilippua, valko-kulta-mustaa trikoloria jonka käyttöä perinteisempi äärioikeisto pitää yksinoikeutenaan.
Miesjohtajien homo- ja biseksuaalisuus muuten tuntuu joskus olevan miltei ainoa Venäjän hajanaisia kansallismielisiä yhdistävä tekijä, esimerkiksi Vladimir Zhirinovskin biseksuaalisuus on yleisesti tiedossa, samoin kuin se ettei hänen puolueensa LDPR palkkaa duuman avustajikseen juurikaan muita kuin nättejä, nuoria poikia. Tätä en edes minä osaa selittää, ehkä ymmärtäisin jos olisin lukenut Reichin teoksista myös ne alkukantaista kosmista energiaa eli orgonia käsittelevät osat. Mutta joka tapauksessa kansallisbolshevismi osoittautui niin hyväksi aiheeksi, että päätin jatkaa siitä vielä ensi kuussa. Palataan asiaan silloin.
