Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Tuuli Hakulinen
Suomenlahden auringonlasku neuvostokeittiön ikkunasta.
Pietarin katukuva täyttyy vuosi vuodelta kahdella kapitalismin mukanaan tuomalla riesalla: autoilla ja mainostauluilla. Valokuvaukselliselta kannalta molemmat on yleensä aina ärsyttävästi tiellä. Myös tiivistysrakennuksen myötä sinne tänne nousseet kauttaaltaan lasin peitossa olevat talot pilaavat kuvan kuin kuvan.
Mutta neuvostonostalgiaa etsivä löytää vielä kaupungista ainakin yhden unohdetun kolon, minne pääsee pakoon nykyajan saavutuksia: Kanonerskin saaren! Tästä alunperin armeijan tykistön ampumakenttänä toimineesta saaresta muodostui neuvostoaikana satamatyöläisten asuinalue, jonne oli ulkopuolisilta pääsy kielletty. Ennen saarelle kulkevan tunnelin valmistumista vuonna 1983 paikka oli muutenkin täysin eristyksissä: tänne pääsi vain sataman harvakseltaan liikennöivällä lautalla tai talvisin kävellen jäätä pitkin.
Nykyään saarelle kulkee tunnelia pitkin jopa yksi julkinen linja-auto, mutta muuten meno ei tunnu paljon muuttuneen sitten 80-luvun: uusia rakennuksia ei ole rakennettu 15 vuoteen. Saaren pohjoispuolella toimii edelleen jätevesien puhdistuslaitos ja laivankorjaustehdas. Eteläinen niemi muodostuu monikilometrisestä tulvapenkereestä. Muut rakennukset rajoittuvat muutamaan kortteliin: asuintaloja, pari kauppaa, uimahalli, posti, koulu ja hylätty keskeneräinen lämmityslaitos.
Länsirannalta avautuu merinäköala Suomenlahdelle. Rantaviivaa koristavista jätemääristä päätellen syrjäistä Kanonerskin saarta on helppo käyttää laittomana ilmaisena kaatopaikkana teollisuusjätteelle. Muutenkin alueen ekologisessa tilanteessa olisi parantamisen varaa: jätevesien puhdistuslaitoksessa hävitetään polttamalla vesien kuonajätettä – vapautuneet dioksiinit lentävät suoraan tänne. Ympäröivien satamien aiheuttama raskas liikenne tuo myös omat myrkkynsä ilmaan.
Tästä huolimatta paikalliset asukkaat rakastavat saartaan eivätkä halua muuttaa esikaupunkialueen lähiöihin. Merituulen ansiosta ilma on jokatapauksessa raikkaampaa kuin keskustassa, ja autojakaan ei saarelle monia eksy – toisaalta täältä on vain muutaman kilometrin matka historiallisen keskustan alueelle. Ja missäpä muuallakaan voisit ihailla tavallisen neuvostokeittiön ikkunasta merinäköalaa ja jokailtaisia auringonlaskuja Suomenlahdella?
