Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Satu Taskinen
Itävalta rakasti laulavaa alppihiihtäjää.
Pitäisi kirjoittaa Kärntenin kaksikielisistä paikannimikylteistä, joista on riidelty niin kauan kuin ihminen jaksaa muistaa ja joka kiista on putkauttanut uutisotsikoihin edesmenneen Jörg Haiderin ja epäilyt oikeuslaitoksen poliittista puolueettomuutta kohtaan.
Pitäisi kirjoittaa neljänkymmenen vuoden takaisesta, Sopronin niin kutsutusta ”paneurooppalaisesta piknikistä” 19.8.1989, ideasta avata Itävallan ja Unkarin välinen raja koeluontoisesti muutamaksi tunniksi. Tapahtumaa pidetään tärkeänä virstanpylväänä silloisten DDR:n ja Länsi-Saksan rauhanomaiseen yhdistymiseen johtaneessa kehityksessä.
Pitäisi ehkä jopa kirjoittaa naapurimaista, kuten Italiaan osuneesta maailman kaikkien aikojen toiseksi suurimmasta lottopotista, joka nyt sitten kuukausien jälkeen vihdoin saatiin jaettua ja jonka vuoksi viime viikkoina jopa Itävallasta ihmiset matkustivat Italian puolelle pelaamaan.
Pitäisi mainita slovakialainen lentoyhtiö Sky Europe, joka vielä tänäkin aamuna vain mainostaa ja myy lentolippuja, vaikka yksi kone on maksamattomien velkojen takia takavarikoitu Ranskassa ja Wienin lentokenttä kieltäytynyt samasta syystä enää toimittamasta yhtiölle mitään palveluja. Myös allekirjoittanut on odottanut saataviaan kyseiseltä yhtiöltä jo vuoden päivät lennon peruuntumisen vuoksi.
Mutta mistään näistä aiheista ei voi kirjoittaa tänään, ja syy on seuraava:
Sailer oli kaikkien aikojen yksi menestyneimmistä alppihiihtäjistä. Menestys erityisesti vuoden 1956 talviolympialaisissa ja saman vuoden maailmanmestaruuskilpailuissa on jäänyt historiaan. Lyhyen hiihtouransa jälkeen Sailer ryhtyi viihdetaiteilijaksi eli näyttelijäksi ja iskelmälaulajaksi, molemmissa menestyksellisesti.
Kansa kunnioittaa legendan muistoa, muistelee hänen elämänsä tähtihetkiä ja suree.
