Teksti Sampsa Oinaala

Talviyö ilman keinovaloa.

Palaan vähän ajassa taakse päin, kun unohdin tästä silloin kirjoittaa.

Oli uudenvuodenaatto. Minulle tuli tosi paljon vieraita, mikä on harvinaista. Kävin heitä pysäkillä vastassa aamusta alkaen. Sää oli aika dramaattinen. Kova myrsky nousi lännestä.

Juuri kun viimeisetkin vieraat olivat saapuneet, sähköt katkesivat. Puu oli varmaan kaatunut linjalle. Tällaisena yönä tuskin korjaajia oli liiemmälti liikkeellä. Siis äkkiä etsimään kynttilöitä. Kohta koko talo oli saanut tunnelmavalaistuksen.

Kun tottui hieman himmeämpään valoon, sähkökatkoa tuskin huomasi. Mihinkään muuhun sähköä ei nimittäin tarvittukaan. Musiikkiakaan ei näin isolla porukalla tule kuunneltua, kun puhetta riittää. Ja oli yksi kitarakin mukana.

Leivinuuni oli lämmitetty ja se ladattiin täyteen herkkuruokia. Sisällä oli mukavan lämmintä tuulen ujeltaessa nurkissa. Lämpömittari näytti yli kahtakymppiä, vaikka pakkanen kiristyi ja jäädytti puut ulkona kaarelle kuin jousipyssyt.

Ruoan jälkeen kylvettiin puusaunassa. Vesi oli kannettu kaivosta, kuten aina. Sitten lähdettiin ulos myrskyyn. Tähtitaivas näytti omaa ilotulitustaan. Yhtään rakettia ei näkynyt – sähkökatko oli tainnut ajaa naapurit petiin.

Pohdin mielessäni, että joillakin oli varmaan toisin. Ruoat jäivät tekemättä, kun sähköhella ja mikro hyytyivät. Kämppä alkoi hiljalleen kylmetä ilman sähköpattereita eikä sauna lämmennyt. Vettä ei tullut, kun pumppu seisoi. Kaikki illalle suunnitellut telkkariohjelmat ja tietokonepelit jäivät näkemättä. Ei käynyt kateeksi.

Sähkökatko jatkui 13 tuntia. Kun virta aamulla palasi, oli jo valoisaa. Ei sähköä silloinkaan tarvittu mihinkään. Naapuri puhui jotain korvauksen hakemisesta. Ei tullut mieleenikään.