Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Sampsa Oinaala
Moottorisaha vaivuttaa hirsirakentajan transsiin.
Muutama viikko sitten toteutin pitkäaikaisen haaveeni. Pakkasin työvaatteet ja moottorisahan ja hurautin linja-autolla kaverini hirsikehikolle kisälliksi.
Kun olin kertonut ihmisille hirsirakennushaaveistani, olin saanut vastaukseksi epäuskoisia katseita. ”Ei se niin helppoa ole… Se on todella raskasta… Sinullahan on jo hyvä ammatti…”
Onneksi en uskonut. Toisena päivänä veistin jo omaa hirttä. Kolmantena päivänä sain hirren sopimaan millilleen paikoilleen ilman esipudotusta. Raskastahan se totta vieköön oli – ja juuri siksi niin kivaa. Illalla tiesi tehneensä jotakin.
Hirsien veistäminen on ikiaikainen rakennustapa Pohjolassa. Välillä taito ehti lähes kadota elementti- ja pakettitalojen vyörytyksessä ja sorvihirsien puristuksessa. Nyt taito elpyy hyvää vauhtia ja sitä opetetaan taas monessa paikassa.
Hirsirakentaminen on yksi jaloimpia tapoja käyttää puuta. Tarvitaan vain puuta, ei edes nauloja. Koko prosessin metsästä valmiiksi taloksi voi tehdä itse. Rakennusmateriaaleja ei tarvitse kuljettaa pitkiä matkoja ja valmis rakennus on hiilinielu, johon puun hiili sitoutuu sadoiksi vuosiksi.
Ensi kevättalvena lähden kaatamaan runkoja. Vuoden kuluttua ne jo toivottavasti ovat omalla kehikollani. Syksyä 2010 voin jo ehkä juhlistaa kylpemällä omassa savusaunassa. Ja jotenkin minusta tuntuu, että se on vasta alkua.
Ensimmäisiä hirsiäni veistäessäni sain aivan uuden tuntuman moottorisahaan. Huomasin, että aiemmin hyvin groteskina pitämälläni työkalulla voi tehdä millintarkkaa jälkeä. Inhoan koneita, mutta moottorisaha on huumetta. Tarkkuustyötä tehdessä vaipuu transsinomaiseen tilaan, 2-tahtibensan katku nousee päähän. Saha on kuin osa omaa ruumista, jonka voiman ja värinän tuntee selkäytimessä asti. Mahtava peniksenjatke.
