Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Kadri Taperson
”Ovatko mielenosoitukset muka sallittuja?”
Jokaisella ihmisellä, jolla on tärkeää, mitä maailmassa tapahtuu, pitäisi olla oma mediakanava. Paikka, jossa saa kirjoittaa, mitä miettii. Minulla on täällä pieni kanava, joskin vähän kumma: en oikeastaan tiedä, kuka sitä lukee ja mitä siitä ollaan mieltä.
Viron oikeusministeri yrittää valmistella uutta lakia, joka murtaisi toimittajien lähdesuojan. Se on epädemokraattista ja näyttää jälleen, millainen taakka meillä on neuvostoajasta. Kaikkea pitää kontrolloida ylhäältä.
Ystäväni oli ehdolla kunnanjohtajaksi. Häntä ei valittu: valittiin lojaali, ennalta-arvattava, vanhempi, ei-niin-kovaääninen ihminen. Se oltiin sovittu etukäteen. Pitkä juttu, mutta ystäväni kirjoitti lopulta koko prosessista artikkelin paikallislehteen. ”Korruptio on ihmisten muistissa, ei olemuksessa”, se alkoi. Myöhemmin hän veti jutun pois, kun lehti hyllytti sen ja antoi ensin uudelle kunnanjohtajalle mahdollisuuden kirjoittaa oman versionsa. Niin se täällä käy.
Arvostettu kolumnisti, kääntäjä, kirjoitti samalla viikossa isossa lehdessä siitä, miten hän odottaa uuden sukupolven tuloa. Hän kirjoitti, että yhteiskunnassamme on tärkeillä paikoilla vielä liian paljon ihmisiä, jotka ovat kasvaneet ja käyneet koulua neuvostoaikoina eivätkä osaa ajatella toisin.
En tiedä milloin ajattelutapa muuttuu, depressiivinen kun tänä syksynä olen. En usko, että sukupolvien vaihtuminenkaan auttaa. Kesällä eräässä syntymäpäiväjuhlassa, johon osallistui pari aktivistia, puhuttiin Viron viimeaikaisista mielenosoituksista. Juhlavieras, nuori nainen, juuri lopettanut lukion kiitettävillä arvosanoilla, yllätti kaikki kysymyksellään: ”Ovatko mielenosoitukset muka sallittuja Virossa?”
