Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Jenni Jarventaus
Terveydenhuoltouudistus tuo amerikkalaisista esiin pahimmat puolet.
Politiikassa sääntö on, että kun käyttöön otetaan natsivertaukset, keskustelu on menetetty. Yhdysvalloissa parhaillaan vellovassa terveydenhuoltodebatissa on nyt päästy tähän pisteeseen. Uudistuksen vastustajien bannereissa presidentti Barack Obamalle on piirretty Hitler-viikset, ja hänen ajamaansa uudistusta kutsutaan “natsisuunnitelmaksi”.
Aivan. Amerikan ensimmäistä tummaihoista presidenttiä kutsutaan Adolf Hitleriksi. Älkää kysykö miksi, se logiikka ei aukea rautatongeillakaan. (Demokraattisen kongressiedustaja Barney Frankin osuva vastaus eräälle natsivertausten käyttäjälle on nähtävissä YouTubessa).
Amerikassa on 45 miljoonaa ihmistä, joilla ei ole varaa sairausvakuutukseen tai joita vakuutusyhtiöt eivät suostu vakuuttamaan. Terveydenhuoltolaskut ovat yleisin syy amerikkalaisen henkilökohtaiseen konkurssiin. Yhdysvallat kuluttaa terveydenhuoltoon 18 prosenttia bruttokansantuotteestaan eli noin 10 000 dollaria per amerikkalainen – melkein kaksi kertaa enemmän kuin Suomi kuluttaa per suomalainen. Niillekin onnekkaille, joilla on sairausvakuutus, systeemi on raivostuttava.
Luulisi amerikkalaisten siis haluavan muutosta. Mutta lobbareiden ja rikkaiden vakuutusyhtiöiden maassa mikään ei ole niin simppeliä.
Nykyinen järjestelmä perustuu työnantajan kautta yksityisiltä vakuutusyhtiöiltä hankittaviin vakuutuksiin, joita säätelevät kunkin osavaltion lait, ja joiden monimuotoisuuden rinnalla häviää Amazonin sademetsäkin. Systeemi on niin monimutkainen, että hallinnolliset kulut ovat kolmasosa koko terveydenhuoltojärjestelmän kuluista.
Yksi elävä esimerkki: Kuulun sairausvakuutukseen, jonka minä ja mieheni saamme siippani työpaikan kautta. Vakuutusmaksumme ovat muutama sata dollaria kuukaudessa, ja mieheni työnantajalle vielä enemmän. (Todellisuudessahan kaikki maksut ovat pois palkasta.) Lääkäriin mennessä pulitamme silti omavastuuta vähintään 25 dollaria, ja maksamme osan myös jokaisesta verikokeesta ja toimenpiteestä. Vähänkään monimutkaisempi lääkärinvisiitti keventää siis kukkaroa ainakin muutamalla satasella.
Jouduin toissavuonna terveysongelman takia erinäisiin testeihin. Ravasin sairaalassa kymmenkunta kertaa, kunnes erikoislääkärin vaatimat toimenpiteet olivat tehty. Joka kerta täytin kolme sivua vakuutuskaavakkeita. Parin viikon päästä toimenpiteistä kotiimme alkoi sataa laskuja. Tai ne näyttivät laskuilta, huikeine dollarisummineen kaikkineen, mutta eivät olleetkaan laskuja. Jokaista toimenpidettä kohden sairaala lähetti meille kaksi ”raporttia”, jotka erittelivät mikä maksoi mitäkin. Vakuutusyhtiömme puolestaan pommitti meitä omilla ”raporteillaan”. Näiden paperien tulkitsemisessa olisi tohtorintutkinto ollut tarpeen, ja vietimme tuntikausia puhelimessa yrittäen selvittää mitä olimme velkaa millekin taholle. Yritin kuvitella miten vakavasti sairas, heikko vanhus selviää vastaavasta rumbasta, joka oli kahdelle nuorelle ja melkein terveelle ihmisellekin käsittämätön.
Me olemme sentään niitä onnekkaita, jotka saavat mennä lääkäriin. 45 miljoonan vakuuttamattoman joukossa ei ole vain ihmisiä joilla ei ole varaa kalliisiin vakuutusmaksuihin, vaan myös raukkaparkoja, joiden vakuutusyhtiö on todennut kärsivän niin sanotuista ”olemassa olevista tiloista”, ja joita firma ei sen takia suostu vakuuttamaan. ”Olemassa oleva tila” voi tarkoittaa vähän mitä tahansa, vaikka lapsena saatua vauriota – jos vakuutusfirma pitää sitä liian riskialttiina, tough luck, jäät ilman vakuutusta.
Jos vakuuttamaton leikkaa sirkkelillä käteensä tai sairastuu syöpään tai saa sydänkohtauksen, hän päätyy jonottamaan hyväntekeväisyysklinikalle tai ensiapuklinikoille, jotka ovat velvoitettuja auttamaan kaikkia. Usein näillä klinikoilla ei voida antaa potilaan tarvitsemaa erikoishoitoa, joten potilas joko jää hoitamatta tai maksaa satojen tuhansien sairaalalaskut. Vakuuttamattomalle jokaisessa terveysongelmassa piilee konkurssin uhka.
Obaman ajama uudistus takaisi terveydenhuollon kaikille tarjoamalla valtion takaaman vakuutuksen niille, jotka eivät pääse minkään muun vakuutuksen piiriin. Se myös tekisi vakuutusyhtiöille vaikeammaksi hylätä hakijoita. Lisäksi uudistus toisi mukanaan tietokoneistetut potilastiedot ja pakottaisi palveluntarjoajia perustelemaan huikeat laskutuksensa paremmin.
Obama on kuitenkin törmännyt uudistuksensa kanssa samaan seinään mihin Bill ja Hillary Clintonin terveydenhuoltouudistus rysähti vuonna 1993. Vakuutusyhtiöt ovat valjastaneet kaiken vaikutusvaltansa uudistusta vastaan – täysin ymmärrettävää ajatellen niiden nykyisiä huikeita liikevoittoja (vuosina 2000-2007 Amerikan 15 suurimman sairausvakuutustarjoajien liikevoitot nousivat 3,5 miljardista 15 miljardiin dollariin.)
Firmat puolustavat tietenkin järjestelmää, joka takaa niille suurimmat voitot. Luonnollisesti. Mutta ne argumentit joilla tavalliset amerikkalaiset vastustavat uudistusta ovat niin typeriä, että ne kävisivät komediasta, jos pelissä ei olisi – sananmukaisesti – elämä ja kuolema. Valtionhallinnon takaama järjestelmä vie Yhdysvallat askeleen lähemmäksi sosialismia, on yleinen argumentti. Demokraatit kieltävät terveydenhuollon republikaaneilta, on toinen väittämä. Obama perustaa tappajapartioita, jotka listivät vanhuksia kieltämällä näiltä lääkärinhoidon, on kolmas. Ja sitten on henkilökohtainen suosikkini: Obama on natsi.
Näitä horinoita kuullessa ajattelen aina amerikkalaisen politiikan ikuista paradoksia: ihmisiä, jotka äänestävät omaa etuaan vastaan. Köyhät etelävaltiolaiset kannattavat republikaaneja, vaikka nämä haluavat leikata niitä sosiaalietuja, joista köyhät etelävaltiolaiset ovat riippuvaisia. Sinikaulusduunari äänestää oikeistopoliitikkoa, joka haluaa estää työntekijöiden järjestäytymisen. Korkeita vakuutusmaksuja maksavat puolustavat systeemiä, joka ei toimi kenenkään muun kuin vakuutusfirmojen eduksi.
Obama puolustaa uudistusta keskiviikkona kongressissa puheella, jota pidetään hänen tähänastisen uransa tärkeimpänä.
Uudistuksen kohtalo on epävarma, ja Obaman kannatusluvut ovat tippuneet tammikuun 68 prosentista 50 prosenttiin pitkälti terveydenhuoltoriidan takia.
Tämä siitä huolimatta, että maailman rikkaimmassa maassa missä on maailman laadukkain lääketieteellinen osaaminen, ihmiset kuolevat hoidettavissa oleviin vaivoihin. (Lue hieno juttu, jonka David Goldhill kirjoitti isänsä kuoleman jälkeen.) Kuten sanotaan, Amerikka on mahdollisuuksien maa – kunhan et ole köyhä etkä kipeä.
