Teksti Veli Itäläinen

Tarinoita murhatusta asianajajasta.

Yritän muistaa vitsin valkovenäläisestä käestä, jonka Stas kertoi minulle Kasimovin Rainbow Keepers -kommuunin uudenvuodenjuhlassa 2001 tai 2002. En onnistu. En ikinä muista vitsejä. Stas muisti lukemattomia.

Stas oli sosiaalidemokraatti, harvinaisuus Venäjällä. Vihaan sosiaalidemokratiaa, mutta rakastin Stasia, aivan kuten kaikki muutkin. Ja vaikka mielipiteet erosivatkin, Stas oli aina valmis tunkeutumaan anarkistien juhliin.

Kuukausi sitten törmäsin valokuvaan junamatkalta, jonka teimme Pasha Delidonin oikeudenkäynnistä Moskovaan 1. kesäkuuta 2007. Otin tuolloin kuvia vain harvoin, mutta minulla on hauska kuva Stasista junassa, valmistautumassa leikkaamaan makkaraa, naamallaan hullu virne kuin veitsimurhaajalla. Päätin, että jos jonain päivänä Stas murhataan, näyttäisin tämän kuvan ystävilleni.

Kaikilla on tarina Stasista, monia tarinoita. En matkustanut Euroopan sosiaalifoorumiin Malmöön, mutta nauroin katketakseni kun kuulin juttuja Stasin matkasta.

Kaupungintalolla järjestettiin jonkinlainen juhla foorumin maltillisemmille osanottajille. Stas oli tietenkin paikalla hienossa puvussaan – VIP-vieraat ja ilmainen viina sopivat ehdottomasti Venäjän suuren julkkisihmisoikeusjuristin pirtaan. Stas näki mielenosoituksen ohittavan rakennuksen, ja hänen ystävänsä näkivät hänen vilkuttavan kaupungintalon ikkunasta.

Pian, kun ilmaista viinaa oli nautittu riittävästi, Stas päätti etsiä käsiinsä toimintaa. Hän lähti mielenosoituksen perään, mutta mellakka oli jo alkanut. Muutaman muun venäläisen kanssa Stas yritti poistua sivukadulle, jonka poliisi oli sulkenut. Ympäripäissään Stas ei oikein enää tajunnut, että kytät eivät olleet juttutuulella. Niin siis kävi, että Stas matkusti Ruotsiin ottaakseen turpaan ruotsalaisilta mellakkapoliiseilta, aivan kuin kotoa Moskovasta ei niitä löytyisi.

Niin monta tarinaa Stasista, kuka keräisi ne kaikki?

Ihmisoikeusasianajaja Stanislav Markelov ammuttiin Moskovassa 19.1.2009.