YleinenKirjoittanut Milja Rämö

Kotiinpaluu, hetkeksi

Lukuaika: < 1 minuutti

Kotiinpaluu, hetkeksi

KirjeenvaihtajatKirjeenvaihtajat

Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.

Teksti Milja Rämö

Elämää kahdessa maailmassa.

Joskus on hyvä palata kotiin. Paluu on muistutus siitä kuka on, mistä tulee, mitä arvostaa, mistä unelmoi… Hetket, jolloin saavutaan ja lähdetään ovat kaikista merkityksellisimpiä. Lähtiessä mielessä ovat tärkeät asiat. Saapuessa asiat, joita rakastaa korostuvat.

Palasin joulukuussa Suomeen. Lentokoneessa ajatus kotiin saapumisesta oli kutkuttava. Viimeiset neljä kuukautta tuntuivat unelta. Tapahtumat, ihmiset, keskustelut, hymyt, sade, kuumuus ja vitsit hämärtyivät. Suomessa odottivat väljät kadut ilman ihmisten tuottamaa ahtautta, ystävät, uutiset, kylmyys.

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Suomessa sain levätä. Kiireisessä sisäoppilaitoksessa helposti unohtaa viettää aikaa itsensä kanssa ja pohtia elämää. Lomalla ehti. Omat ajatukset, toiveet, unelmat ja arvot selkenivät. Intian kokemukset alkoivat tuntua selkeämmiltä. Ensimmäistä kertaa ehdin ajatella kunnolla Mumbain terrori-iskuja, ehdin ajatella ihmissuhteiden merkitystä, ehdin ajatella Intian kontrasteja.

Tammikuussa jätin Suomi-kotini ja palasin Intia-kotiini. Kun Intiassa podin koti-ikävää viimeisiä hapankorppujani nakertaen, Suomessa ikävöin ystäviäni Intiassa ja kouluni omaa kansainvälistä kulttuuria.

Elän kahdessa eri maailmassa. On Suomi ja on Intia. Molemmat arvokkaita. Elämä niissä on hyvin erilaista. Suomessa asun kaupungissa perheeni kanssa, Intiassa taas asun sisäoppilaitoksessa keskellä Intian maaseutua. Keskustelujen aiheet ovat erilaisia, huumori on erilaista. Koulullani kulttuurit kohtaavat ja jokaisen tausta tulisi ottaa huomioon. Suomessa ihmiset, joiden kanssa vietän aikaan, ovat ihmisiä, joiden kanssa minulla on samanlaiset kiinnostuksen kohteet. Täällä Intiassa meidät kaikki on sysätty samaan paikkaan ja on vain ollut pakko tutustua toisiimme.

En puolitoista vuotta sitten ajatellut, että kutsuisin kouluani ja Intiaa kodikseni. Vaikeuksista huolimatta tämä paikka on toinen kotini. Toinen tänne mukanani osan Suomea. Kun viiden kuukauden päästä lähden pois Intiasta, otan mukaani osan Intiaa.