Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Matti Kohonen
Ranskan merentakaisilla alueilla kytee tyytymättömyys.
Uutiset merentakaisten alueiden protesteista tulivat monille yllätyksenä keskellä lumista talvea. Tammikuun 20. päivästä alkaen ensin Guadaloupe, sitten Martinique ja nyt myös Ranskan Guyana ja Réunionin saari Madagaskarin vieressä ovat liittyneet laajaan yleislakkoon.
Nyt jo 25 päivää kestänyt Guadalupen yleislakko vastustaa elinkustannusten jatkuvaa kasvua. Se on saarivaltion laajin kansanliike sitten vuoden 1967 itsenäisyysliikkeen. Tunnelma on, että hyvinvointi ei ole kasvanut samaa vauhtia kuin Ranskassa, ja saarta hallitsevat edelleen samat Pariisissa kasvatetut ja nimitetyt poliitikot.
Saaret ovat riippuvaisia tuontitavaroista keittoöljyä ja muita perustarvikkeita myöten. Vain rommi, tupakka ja banaanit ovat suhteellisesti halvempia – mikä tarkoittaa, että teollisuuspolitiikka ei ole edennyt banaanivaltakunnan ideologian ajoilta mihinkään. Talous on riippuvainen ranskalaisen työttömyysturvan tarjoamasta tuista.
Jopa huvipurret ovat jättämässä saaren, sillä venevuokraajat eivät enää usko voivansa turvata asiakkaidensa oleskelua saarella lakkojen lamauttaessa polttoaineen tuonnin ja muita peruspalveluita. Veneilijöiden lehti Yachting World jopa olettaa paniikissa, että ”rikollisjengit” hyökkäävät pian rikkaita veneilijöitä kohtaan. Muutkin turistit ovat jättämässä saaren väliin.
Liikettä edustaa tammikuussa syntynyt Liyannaj Kont Pwofitasyon (LKP) – ”nouskaa hyväksikäyttöä vastaan” paikallisella kreolikielellä. Siihen kuuluu jo 50 ammattiyhdistystä ja järjestöä. Vastassa on paikallinen työnantajien järjestö Medef, joka sanoo, että saaren 79 000 työpaikasta jopa 12 000 on vaarassa lakkojen takia.
Panokset ovat siis korkeita, ja vaikuttaakin että lakkojen kevät on jo alkanut myös Ranskan ”metropolissa”, kuten he emomaata täällä kutsuvat. Onkin mahdollista, että globaali vastarintaliike vastuutonta talous- ja yhteiskuntajärjestelmää vastaan alkaa näistä postkolonialistisista väliinputoajista.
Mitä liike sitten pyytää? Ensimmäinen vaatimus on minimipalkan nostaminen 200 eurolla, vuokrien jäädyttäminen ja polttoaineen alentaminen 50 sentillä. Liike siis vaatii talouskriisin alla valtion hinta- ja palkkasuojelua, mutta muut vaatimukset liittyvät yleisiin työolosuhteisiin kuten pätkätyöhön ja paikallisen teollisuuden tukemiseen. Rakenteellisten muutosten ajaminen olisikin pitkäjänteisempää, ja voisi jopa vähentää saarten riippuvuutta emämaasta.
Sarkozy pelkää, että protestiliikkeestä muodostuu joko itsenäisyysliike tai Ranskan vasemmiston yleisten vaatimusten koetinkivi. Odotettavissa on, että tukiaisista päästään pian kabinettisopimukseen.
