Teksti Kristiina Koivunen

Irakilaiset kodit ovat omavaraisia. Tarpeen tullen ne tuottavat sähköä ja huolehtivat puolustuksesta.

Fifin Japanin-kirjeenvaihtajan Siru Vallealan esittely tokiolaisista lämmitystavoista innosti minua kertomaan Fifin lukijoille irakilaisesta teknologiasta.

Internetin vahvistin. Irakin Kurdistanissa toimii kaksi internet-firmaa, Arianet ja Tarin. Kumpikin myy liittymiä niin paljon kuin ostajia riittää. Tuloksena on ylikuormitettu verkko, jonka kapasiteetti ei riitä mihinkään.

Pistooli. Vakiovaruste joka kodissa. Täällä Germian alueella tapahtui kansanmurha vuonna 1987, mutta eipä tapahdu enää.

Sähköagregaatti. Hurautetaan käyntiin viimeisenä vaihtoehtona, jos on pakko saada sähköä. Ruohonleikkurin ääni on miellyttävä tämän laitteen ääneen verrattuna.

Amerikkalaiset pommittivat Irakin sähkövoimalat hajalle ensimmäisen Persianlahden sodan aikana 1990. Niiden kunnostaminen alkoi vasta kansainvälisen kauppasaarron päätyttyä, ja pian sähköntuotanto palaa normaaliksi.

Täällä seurataan mielenkiinnolla, hyökkääkö Yhdysvallat Iraniin. Jos se pommittaa Iranin voimalat toimintakyvyttömiksi, tarpeettomiksi käyvät aggregaatit saadaan myytyä sinne. Markkinoita saattaa avautua myös Libanonissa.

Kortteligeneraattori tuottaa sähköä, joka riittää televisiolle, mutta ei ilmastointilaitteelle. Joka taloon menee sähköjohto, tässä kuva sähköpylväästä, taustalla näkyy moskeijan minareetti.

Irakin valuutta on dinaari. 1200 dinaaria on yksi dollari. Irakin pankkijärjestelmää käynnistetään vähitellen kauppasaarron pitkien vuosien jälkeen, mutta kaikki maksut hoidetaan edelleen käteisellä. Minulla kävi viime kuussa hyvä tuuri, kun sain palkan 10 000 dinaarin seteleinä. Jotkut ovat saaneet koko palkan tuhannen dinaarin seteleinä. Irakilaiset ovat näppäriä laskemaan seteleitä.

Bensa-asema. Irakissa on joidenkin arvioiden mukaan eniten öljyä maailmassa, virallisten tilastojen ykkösmaa on Saudi-Arabia, ja Irak on kolmannella sijalla. Silti täällä myydään kaduilla Iranista tuotua bensaa.

Tämä kuva on Kirkukista, jossa on kuusi prosenttia maailman tunnetuista öljyvaroista (eikä aluetta ole tutkittu mitenkään perusteellisesti). Tulipalot näillä bensa-asemilla ovat yleisiä. Kesällä lämpötila voi olla 50 astetta varjossa, ja bensiinihän höyrystyy helposti.

Taustalla näkyy stadion, jossa Saddam Hussein järjesti aikoinaan paraateja.

Kirkukissa voi muuten kuvata vain liikkuvasta autosta, ja sekin on vaikeaa. Heti tämän kuvan otettuani Irakin armeijan jeeppi pysäytti meidät ja paikalle tuli myös arabipoliiseja. Minulla oli turvamiehinä kolme kurdipoliisia, ja yksi heistä oli korkea-arvoisempi kuin kukaan arabeista, joten tilanne ratkesi nopeasti.