Teksti Katja Lappalainen

Marseilles ja Arles hellivät matkaajia.

Kero nauttii rantaelämästä Marseillesissa. Vilkkaan kaupungin seinillä on väriä.

Marseilles on värikkyyttä, kansainvälisyyttä ja kaunista merta. Vaaleat Välimeren talot tervehtivät aurinkoa rannalla, jolla nukuimme suuren siirtomaa-ajan uhreja kunnioittavan patsaan alla, lähellä Château d’Ifin kivisiä vankilan muureja. Sen synkkä historia vahvistaa vapautemme kontrastia.

Kalatorilla.

Kaunis kaupunki, illan vilisevä arabitori ja hiekkarannat houkuttavat jäämään pidemmäksikin aikaa. Aurinko hellii sateisen ja kylmän keski-Euroopan jälkeen. Meren sukelluksen jälkeen huuhtoutuu matkan teon ikävämmät puolet mielestä ja mieli lepää katsellessa turkoosin aavan loputtomuutta.

Saimme Marseillesin keskustaan kyydin Luxemburgista asti. Kuski majoitti meidän vielä koiran kera ilmaiseksi hotelliin. Saimme matkan aikana aimo annoksen Ranska-tietoutta. Tätä arvostan paljon liftaamisessa, jos kuski vain sattuu olemaan kielitaitoinen.

Karttaa katsoessa tuntuu hurjalta millaisen matkan olemme jo taittaneet ja millä nopeudella, ottaen huomioon että matkoihin jouduimme käyttämään vain muutaman kymmenen euroa (ja nekin Skandinavian puolella). Ihmiset ovat olleet hyvin avuliaita ja moni kyytiin tai kotiinsa pyytävä kertoo itsekin reissanneensa repun kanssa. Kokemusten jakaminen tuntuu hienolta.

Marseillesista jatkoimme sadan kilometrin päähän Arlesiin ja kuuluun Camarguen luonnonpuistoon, josta pitäisi löytyä flamingoja ja villihevosia. Käveltyämme äärimmäisen kauniissa muinaisessa kaupungissa amfiteattereineen törmäsimme paikalliseen valokuvaajaan, joka halusi majoittaa meidät sekä saksalaisen travellerin, joka oli seurassamme.

Miten todennäköistä on törmätä juuri paikalliseen kuvaajaan, joka on reissannut myös ympäriinsä ja asunut mm. neljä kuukautta Malilla? Hänen mielestään juuri Afrikassa tavoittaa jotain oleellisinta ihmisten kohtaamisesta matkustellessa. Vietimme aikaa paikallisen suihkulähteen luona, johon alkoi kerääntyä ihmisiä, joiden kanssa jutusteltiin. Ei kestänyt kovin kauaa kun yksi heistä kysyi tarvitsemmeko yöpaikkaa.

Algeria voitti! Arlesissa juhlittiin. Kaupungista löytyi nopeasti ystäviä.

Keskustelut situationismista, mielenosoituksista, maailman parantamisesta, vapaudesta, yhteisöstä ja ennen kaikkea matkustelusta poukkoilivat hyvän ranskalaisen viinin ja patonkien ohessa. Kyselimme myös olisiko tällä alueella mahdollisesti sosiaalikeskuksia tai squtteja. Tänne on kuulemma yritetty sellaista pystyttää, mutta yritykset on tukahdutettu hyvinkin nopeasti. Muutenkaan alueella ei tunnu tällainen kulttuuri olevan kovinkaan elävä. Marseillesissa näimme yhden kiinteistökeinottelun vastaisen julisteen, joka viittaa talonvaltaus-liikkeeseen, mutta netistä emme löytäneet mitään ajankohtaista tietoa.

Arlesissa istuessani katseltuani kaunista kaupunkia ja löydettyäni mitä kiintoisimpia ihmisiä tiedän, miksi travellerin tyyli kannattaa kaikesta huolimatta. Löydämme hienoimmat paikat ja kiintoisimmat ihmiset harhaillessamme. Vaeltaessamme tietämättä oikeastaan missä olemme. En pysty päässäni enää rakentamaan päiviä ja viikkoja valmiiksi järjestellyiksi kokonaisuuksiksi. Hetkessä on pakko olla kiinni.

Luonnonpuiston jälkeen matka jatkuu Avignoniin – paavien Babyloniin.