Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Emmi Kantti
Pätkätyöläinen tyhjensi taas pöytänsä.
En ole enää töissä Isossa Firmassa. Lopettaminen sujui yhtä joustavasti kuin aloittaminenkin. Ei puheita tai pullakahveja, työpäivän päätteeksi vain siivosin pöytäni, jätin kulkukorttini aulavahdille ja pyöräilin hilpeänä kotiin.
Yksi vuokratyön kiistämättömistä hyvistä puolista on se, että sen päättyminen ei paljoa kirpaise. Palkka on surkea, työyhteisö jää etäiseksi, eikä hommasta saa liikuntaseteleitä tai muita kivoja etuuksia, joita kannattaisi ikävöidä.
Kun kotona piilotin kauluspaitoja vaatekaapin perukoille mietin, milloin ja missä smart casual -asusteille olisi seuraavan kerran käyttöä. Ensi viikolla vai ei enää ikinä? Toimistotyö on tylsää ja turhauttavaa, mutta toisaalta mieluusti vaihtaisin satunnaiset keikka- ja tuntityöt johonkin vakaampaan. Sijoituskuplien poksahteleminen, kaatuilevat pankit ja uutiskuvat tuskaisista pörssimeklareista tarkoittanevat, että vakiduuni ja sen myötä lomat tai luottokortti pysyvät edelleen saavuttamattomina.
Taloussanomien mukaan talouden taantuma on pistänyt pinteeseen etenkin toimittajat sekä mainosalan. Voin siis onnitella itseäni mahdollisimman epäonnistuneesta ammatinvalinnasta (vaikkakin omalla kohdallani ajautuminen on ammatinvalintaa osuvampi sanavalinta). Toisaalta on ehkä hyvä, että en tiedä paremmasta vaan ole tottunut epämääräiseen ja huonoilla ehdolla tehtävään pätkätyöhön. Parin päivän sijaisuuksia, satunnaisia keikkoja ja huonopalkkaista vuokratyötä riittää aina elettiin sitten nousu- tai laskukautta.
Samaisessa Taloussanomien artikkelissa listataan myös ammattialoja joilla työvoimantarve taantumasta huolimatta lisääntyy. Terveydenhoidon, ”tietointensiivisen palvelutoiminnan” ja kaupan alan lisäksi mainitaan avointen työpaikkojen lisääntyneen kauneudenhoito- ja hygienialalalla. Lehdessä haastateltu työ- ja elinkeinoministeriön neuvotteleva virkamies, valtiotieteen tohtori Pekka Tiainen selittää kauneudenhoitoalan kasvua taantuman alla esimerkillä historiasta: ”30-luvullakin laman aikana työttömät kulkivat se ainoa puku päällä, kun piti olla päällisin puolin kunnossa”.
Itse tulkitsin Tiaisen huomion mieluisaksi muistutukseksi asioiden tärkeysjärjestyksestä, kun etsiskelen seuraavaa leipäpuuta. Ensimmäiseksi on varattava aika kampaajalle, sillä olisihan noloa, jos työpätkiä ja niiden välisiä katkoksia vo lukea hiusteni juurikasvusta.
