Henkilökohtaista
Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.
Teksti Mikael Kallavuo
Heikki Patomäen kirja neuvoo, kuinka välttää leikkausgiljotiini.
Professori Heikki Patomäen painotuore kirja Suomen talouspoliittinen tulevaisuus antaa käsitteellisiä välineitä haastaa hyvinvointivaltion palvelujen amputoinnit.
Leikkauksia perustellaan ennen kaikkea velalla, mutta teoksen mukaan Suomen julkinen nettovelka ei ole kuin 25 prosenttia bruttokansantuotteesta eli vain 50 miljardia euroa. Jos työeläkerahastot otettaisiin huomioon, niin velan sijaan Suomella oli vuoden 2014 alussa varallisuutta peräti 115,2 miljardia euroa.
Elvytyksen kerroinvaikutusta on Suomessa pidetty hyvin alhaisena vain 0,5–0,7 prosenttia bkt:stä. Mutta Patomäen mukaan esimerkiksi IMF:n lokakuun raportissa elvytyskertoimeksi on saatu 3, jos talouskasvu on vähäistä tai olematonta.
Koska Suomen talous ei ole kasvanut seitsemään vuoteen(!), niin elvytys voisi hyvinkin saavuttaa Patomäen mukaan noin 2:een yltävän kertoimen. Silloin elvytykseen käytetty raha palautuisi yhteiskunnalle noin kolmessa vuodessa ja alkaisi vähentää velkaa.
Patomäki ehdottaa, että Suomi elvyttäisi vuosittain vajaalla kuudella miljardilla 2015–2018. Elvytystä tulisi kohdistaa viidelle pääalueelle: koulutukseen (tutkimukseen), infrastruktuuriin, perinteisen teollisuuden kehittämiseen, uuden teollisuuden luomiseen ja julkiseen kulutukseen.
Patomäen mukaan oikeanlainen elvyttäminen lisäisi työllisyyttä, kohentaisi yhteisön inhimillistä pääomaa, parantaisi kotimaista talouselämää ja vähentäisi Suomen absoluuttista velkataakkaa.
Suomi mainostaa olevansa joulupukin maa ja se onkin euroalueen rikkaimpia valtioita. Patomäen opeilla Suomi myös pysyisi sellaisena pohjoismaisena yhteiskuntana, jonka joulupukilla on varaa jakaa säkistään sosiaalista tukea ja inhimillistä pääomaa tulevaisuutta varten.
Vaikka Suomen bruttovelka ylittäisi 60 prosenttia bruttokansantuotteesta, ja EU määräisi siitä sakkomaksun (noin 0,1 miljardia euroa), niin sillä kokoluokalla ei pitäisi olla yli 50 miljardin euron valtiontaloudessa juuri minkäänlaista painoarvoa.
Lähes kaikki puolueet ovat ilmoittaneet, että seuraavan hallituksen on pakko tehdä rajuja leikkauksia. Nyt on vielä hetki aikaa vaikuttaa kunkin puolueen sisällä niiden leikkausohjelmien poistamiseksi ja pelastaa hyvinvointiyhteiskunta ennen kuin koulut, päiväkodit, eläkkeet, terveydenhoito ja sosiaalietuudet ovat leikkausgiljotiinissa.
Jos Suomen seuraava hallitus leikkaa viisi miljardia euroa niin se voi kertautua kaksin tai jopa kolminkertaisesti. Jolloin työttömyys lisääntyy, valtion sosiaalimenot kasvavat, verotulot vähenevät ja syntyy samankaltainen tuhokierre kuin Etelä-Euroopassa.
Heikki Patomäki: Suomen talouspoliittinen tulevaisuus. Into Kustannus 2015. 281 s.
