Teksti Kristiina Koivunen

Kun Gazaan saatiin aselepo tiistaina, kansainvälisen median huomio kiinnittyi jälleen Irakiin – mitä siellä on tapahtunut Gazan pommitusten aikana?

Gaza ei ole ainoa paikka, jossa tapetaan nyt lapsia. BBC:n mukaan Islamilaisen valtion, aiemmin Isisin nimellä tunnetun järjestön, valtaamalla alueella Pohjois-Irakissa on kuollut viime päivinä neljäkymmentä jesidi-lasta taisteluihin ja janoon. Jesidit ovat Pohjois-Irakissa asuvia kurdeja, jotka ovat säilyttäneet ikivanhan uskontonsa, eivätkä kääntyneet islamiin, kuten useimmat muut kurdit. Heidän määräkseen arvioidaan noin miljoona.

Festivaali Pohjois-Irakissa, Laleshin temppelialueella vuonna 2008.

Irakin ja Syyrian sunnialueita hallitsevat jihadistit ilmoittivat heinäkuun lopussa suuntaavansa seuraavaksi Saudi-Arabiaan, jossa sijaitsee muslimien pyhimmät kaupungit Mekka ja Medina. Hyökkäyksen jatkaminen siihen suuntaan olisi loogista, koska se sijaitsee heidän valtaamansa alueen vieressä.

Ennen Saudi-Arabiaa he ovat kuitenkin kiristäneet otettaan Irakista valtaamalla Irakin kurdien juomavesivarastona toimivan Mosul Dam -tekojärven alueen ja pakottamalla kymmeniätuhansia jesidejä jättämään kotinsa sen lähistöllä.

Palestiinalaisten ja jesidien kohtalossa on muutakin yhteistä kuin sodasta aiheutuva korkea lapsikuolleisuus. Kumpaakin kansaa häädetään asuinalueeltaan ja molempien ikivanhaa kulttuuria tuhotaan. Palestiinalaisten kärsimys pääsee paremmin esille kansainvälisessä mediassa, he ovat paenneet YK:n ylläpitämiin kouluihin (joita Israel on pommittanut), jesidit sen sijaan vuorille, jotka ovat sietämättömän kuumia ja kuivia tähän aikaan vuodesta. Kuvausryhmät tuskin löytävät heitä sieltä. Eikä pakenijoilla taida olla Facebook- ja Instagram-yhteyksiä lähettää päivityksiä, heillähän ei ole edes juomavettä. Arvio jihadisteja pakenevien siviilien määrästä on 50 000 ihmistä.

Keitä ovat jesidit? He eivät ole muslimeja, siksi jihadistien viha kohdistuu heihin täydellä teholla.

Sheikhanin kaupunki lähellä Mosulia.

Jesidien uskonto on vanhempi kuin islam, siinä on vaikutteita zarathustralaisuudesta. Jesideistä ei tiedetä paljoa, sillä he ovat pitäneet uskontonsa piilossa ulkopuolisilta. Tähän uskontoon ei voi kääntyä, siihen voi ainoastaan syntyä.

Internetissä viime päivinä olleet uutiset Pohjois-Irakista ovat kertoneet vain ihmisten paosta. Mitenkään heidän kärsimystään vähättelemättä nostan esille toisen näkökulman: mitä jihadistit tekevät Lalishissa, jesidien temppelikaupungissa, jos he saavat vallattua sen? Vuonna 2001 heidän aateveljensä talibanit räjäyttivät Afganistanissa Bamiyanin Buddha-patsaat ja saatuaan Pohjois-Irakin haltuunsa kaksi kuukautta sitten Isisin taistelijat alkoivat ensitöikseen tuhota shiia-muslimien moskeijoita.

Minulla on ollut kunnia saada vierailla Lalishissa syksyllä 2008, se on kokemus, jonka muistan koko elämäni ajan. Lalish on jesidien kokoontumispaikka, jonne saapuu festivaalien aikaan kymmeniätuhansia ihmisiä. Tunnelma on samaan aikaan sekä harras että iloinen. Vaikka olin ulkomaalainen, minuun suhtauduttiin ystävällisesti, eikä pidetty tunkeilijana. Laleshin temppelialuetta kunnioitetaan jättämällä kengät alueen ulkopuolelle, siellä saa kävellä vain paljain jaloin.

Kristiina Koivunen Laleshissa syksyllä 2008.

Jesidiuskonnon arvellaan olevan viisituhatta vuotta vanha. Uskonnossa on keskeistä auringon ja luonnon kunnioittaminen, kahdeksansakaraiset temppelien kupolit kuvaavat aurinkoa.

Ottaen huomioon, että jesidiuskonto on paljon vanhempi kuin kristinusko ja islam, näihin kolmeen uskontoon sisältyvät yhtäläisyydet voi selittää vain sillä, että kaksi uudempaa uskontoa ovat kehittyneet jesidiläisyydestä.

Jesidiuskontoa kutsutaan joskus virheellisesti paholaisen palvonnaksi, koska uskonnon tärkeimmän enkelin Melek Tausin kerrotaan olleen aiemmin paholainen, joka kääntyi hyvyyteen. Tämä symbolisoi sitä, että jokainen ihminen voi valita pahuuden ja hyvyyden väliltä.

Enkeleitä uskotaan siis liihotellen Lähi-idän taivaalla tuhansia vuosia ennen Raamatun kirjojen ja Koraanin suurien kokoamista. Ja missähän ovat meidänkin pääsiäistraditioiden juuret, kun jesidien kevätfestivaaliin on kuulunut ikimuistoisista ajoista lähtien kananmunien värjääminen?

Sen sijaan tarina vedenpaisumuksesta poikkeaa Raamatun tulkinnasta: jesidien legendoissa muistetaan myös Nooan arkin aikaista tulvaa edeltänyt yhtä suuri vedenpaisumus. Eikä jesidi- Nooan arkin sankari ollut oliivipuun oksan tuonut kyyhkynen vaan musta käärme. Se pelasti laivan uppoamiselta ryömimällä vettä tulvivaan aukkoon.

Jesidien hengellinen johtaja Sheikh Babasheikh.

Tämän legendaarisen paikan pitäisi olla Unescon maailmanperintölistan aarre, eikä jihadistien raivon kohde!

Kaikki jesidien pyhät kirjoitukset ovat kurdin kielellä, jolla kaikki uskonnolliset toimitukset suoritetaan. Aiemmin jesidejä asui myös Turkissa, mutta sieltä lähes kaikki jesidit on pakotettu kemalistisella politiikalla maanpakoon Irakiin tai Eurooppaan.

Jesidien joukkomurhat eivät ole uusi ilmiö. Jesidilähteiden mukaan heidän kansanmurhansa alkoi vuonna 630, eli heti islamin synnyn jälkeen. He sanovat joutuneensa 72 kertaa tuhoisan hyökkäyksen kohteeksi. Niistä viimeisin tapahtui elokuussa 2007, kun kolme itsemurhapommittajaa laukaisi samaan aikaan panoksensa Sengalissa (arabiaksi Sinjar), neljäs räjähderekka saatiin pysäytettyä ampumalla sen kuljettaja. Arviot iskussa kuolleiden määrästä vaihtelevat viidestä sadasta tuhanteen ihmiseen. Haastattelin iskusta seuraavana vuonna eli vuonna 2008 Sengalin uskonnollista johtajaa sheikki Zaidia, joka kertoi että haavoittuneiden oli ollut vaikea saada hoitoa ja monet heistä olivat vammautuneet pysyvästi.

Ja nyt on menossa jesidikansan 73. joukkomurha.

Koko Lähi-itä pelkää nyt ääri-islamisteja, joiden julmuudelle ei lähihistoriasta löydy vertaa. Kurdien peshmerga-joukot ovat ainoa ryhmä, joka on pystynyt panemaan heille kovan kovaa vastaan. Tämä saattaa olla käännekohta, joka johtaa Islamilaisen valtion taistelijoiden etenemisen pysäyttämiseen muuallakin.

Uutta on se, että eri kurdipuolueiden taistelujoukot pystyvät tekemään yhteistyötä tavalla, jota ei ole ennen nähty. Irakin kurdien apuna on PKK:n sissejä Turkista ja YPG:n sissejä Syyriasta.

Näillä molemmilla asioilla voi olla kauaskantoinen merkitys: mitä seurauksia sillä on, jos kurdien peshmergat pystyvät pysäyttämään jihadistit Pohjois-Irakissa? Kääntyykö heidän sotaonnensa muuallakin? Vai jättävätkö he kurdit rauhaan ja etsivät helpompia kohteita? Länsi-Kurdistanissa, eli Kurdistanin syyrialaisessa osassa, YPG:n sissit ovat viime aikoihin asti pystyneet pitämään jihadistit oman alueensa ulkopuolella, mutta tällä hetkellä sielläkin, erityisesti Kobanessa, käydään kovia taisteluja.

Toiseksi, jos kurdit pystyvät yhdessä lyömään islamistit ja vapauttamaan Sengalin, heidän yhteistyönsä saattaa parantua muissakin asioissa. Perinteisesti Kurdistanin eri osien puolueiden on ollut vaikea tehdä yhteistyötä keskenään, ne näkevät asiat yleensä kapea-alaisesti oman alueensa kannalta. Uudella kurdisukupolvella on kuitenkin laajempi perspektiivi.

Jesidien tilanne on saanut valtavasti huomiota kurdien sosiaalisessa mediassa, ja tämä on aiheen vakavuudesta huolimatta hyvä asia. Lähes kaikki kurdit ovat muslimeja, eivätkä he yleensä tiedä paljoa jesidiuskonnosta, vaan monilla on ollut sitä kohtaan ennakkoluuloja. Nyt ennakkoluuloista ei näy jälkeäkään jesidejä kohtaan osoitetun myötätunnon aallossa.

Hyvä asia on myös se, että YK:n turvallisuusneuvosto tuomitsi nopeasti ja kovasanaisesti Islamilaisen valtion hyökkäyksen pitäen sitä rikoksena ihmiskuntaa kohtaan. Pelkkä lauselma ei kuitenkaan paljoa auta jesidejä, jos se ei johda konkreettiseen apuun.

Myös kurdeja on alkanut lähteä Euroopasta Kurdistaniin taistelemaan, kuten vapaaehtoisia menee täältä sinne vastapuolenkin eli ääri-islamistien riveihin.

Kuvat: Kristiina Koivunen & Aref Kakaie