Henkilökohtaista
Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.
Teksti Maryan Abdulkarim
Onko rasistinen katuväkivalta todella vain sarja yksittäistapauksia?
Kävelin taannoin Kivikossa, joka sijaitsee Kontulan vieressä Itä-Helsingissä. Kulkiessani huomasin tolpan, johon oli kiinnitetty tarra. Siinä luki suunnilleen näin: ”Emme halua kaduillamme kävelevän ihmisiä, joiden ihonväri, uskonto tai kulttuuri on muuta kuin meidän suomalaiseksi määrittelemää, joten tee jotain asialle.” Tuo ei siis ole suora lainaus – se on miten minä lukijana sen ymmärsin.
Tarra on osa Suomen vastarintaliikkeen (SVL) kampanjaa, jonka tarkoitus on ottaa julkiset tilat haltuun rasisteille. Samankaltaisia tarroja olen raaputellut pois muissakin kaupunginosissa Helsingissä ja viime keväänä myös Tukholmassa. Kyse ei siis ole mistään yksittäisestä tarrasta tai edes ”vain” kansallisesta ilmiöstä. Kun vastarintaliike järjestää seminaarin, paikalle tulee osallistujia useista Euroopan maasta. Edellisessä kehittyneiden yksilöiden selkääntaputustapaamisessa olivat edustettuina ainakin Ruotsi, Saksa ja Italia.
Viime viikon lauantaina vastarintaliikkeen aktivistit järjestivät tempauksen Vantaan Myyrmäessä ja se päättyi siihen, että aktivistit pahoinpitelivät paikalle sattuneen ei-etnisesti suomalaiseksi määrittelemänsä henkilön. Mikäli tavoite oli osoittaa mahdollisille silminnäkijöille SVL:n olevan tosissaan, viesti meni ainakin poliisilta ohi. Itä-Uudenmaan poliisi painotti tapahtuneen jälkeen, että kyseessä on yksittäistapaus.
Tämä ei ole ensimmäinen SVL:läisten tekemä pahoinpitely, joka kohdistuu vähemmistöryhmän edustajaan tai heidän viholliseksi määrittelemäänsä henkilöön. Viime vuoden tammikuussa Jyväskylässä tehty puukotus lienee tämäntyyppisistä väkivallanteoista tunnetuin. Tekijä on edelleen karkuteillä, vaikka poliisi tietää henkilön nimen. Poliisi vähättelee tapauksia, mikä nakertaa turvallisuudentunnetta enemmän kuin SVL:n tarrat tai tilojen haltuunottoyritykset.
SVL kirjoitti viime viikonlopun tapahtumista omilla sivuillaan ja siellä toistettiin se, mitä SVL on jo joitain vuosia hokenut kopioiden muiden maiden vastaavia järjestöjä: taistelu monikulttuurisuutta vastaan jatkuu, ilman kompromisseja.
SVL:n taistelu ei kuitenkaan rajoitu ainoastaan ihmisiin, joiden etninen tausta on ei-pohjoismainen. He hokevat rasistisen ja antifeministisen ideologian vanhaa sanomaa, eli he vaativat yhteiskuntaa valkoihoisille ja toimintakykyisille heteroille, koska muuten yhteiskuntaa uhkaa moraalinen taantumus.
”Terve ydinperhe muodostaa yhteiskuntamme perustan. Yhteiskuntaelämän luonnonmukaisten perusteiden tuhoa vastaan täytyy taistella. Hallituksemme apu poikkeaville elementeille ja moraaliselle taantumukselle tullaan neutralisoimaan”, sanotaan SVL:n nettisivuilla.
Miksi halusin kirjoittaa tästä, tämän vuoden ensimmäisessä blogitekstissäni? Mielessä oli useampi aihe, joista halusin kirjoittaa – uusimmasta harrastuksestani, talvesta, kissani leluista ja vauvoista, joiden lihavat pikku kädet puristavat aikuisen poskia niin tiukasti että kyynel tulee silmään. Ne kaikki ovat aiheina paljon kiinnostavampia ja mielekkäämpiä kuin SVL. Tässä kuitenkin ollaan, joten: piste toivottomille sankareille. Saitte huomioni. Ja arvelen etten ole ainoa.
Muokattu 30.1.2014 kello 22.30 kohtaa edellisestä SVL:n tapaamisesta: seminaarissa oli paikalla ruotsalaisia, saksalaisia ja italialaisia, ei Vantaan Myyrmäen tempauksessa.