Teksti Mikael Kallavuo

Onko Suomella mahdollisuus perua Naton isäntämaasopimukseen mahdollisesti liittyvät taktiset ydinaseet?

Suomen hallitus aikoo allekirjoittaa salaperäisen isäntämaasopimuksen Naton huippukokouksessa Walesissa 4.–5. syyskuuta. Sopimuksen sisältöä ei ole suostuttu julkaisemaan, mutta Helsingin Sanomien käyttämä sotilasasiantuntija Arto Pulkki kirjoitti, kuinka isäntämaasopimukset pyritään tekemään mahdollisimman yhteneväisiksi: ”Naton piirissä onkin käytännössä vakioitu isäntämaatukijärjestelmä, jossa yleisimmistä isäntämaatukeen liittyvistä periaatteista ja velvoitteista pyritään sopimaan etukäteen kehyssopimuksella ja tähän kuuluvilla teknisillä liitteillä.”

Artikkelissaan Pulkki julkaisi linkin Naton isäntämaatuen standardisoituun luonnokseen (Nato AJP- 4-5(B) Allied Joint Doctrine for Host Nation Support). Tästä luonnoksesta saanee hyvän yleiskuvan siitä, millaisen sopimuksen hallitus on allekirjoittamassa.

Lukija voi hätkähtää huomatessaan,että sopimuksessa Naton isäntämaa velvoitetaan lääkitsemään atomisodankäyntiin joutuneita ulkomaisia sotilaita ja jopa puhdistamaan säteilystä tai biologisesta sodankäynnistä saastuneita Nato-aluksia (ks. kohta 0205 m, s. 29–30, Allied Joint Doctrine for Host Nation Support).

Mitä uraaniaseista sovitaan?

Yhdysvallat käytti vuonna 2003 Irakissa noin 300 000 uraanipäällysteistä ammusta. Vuoden 1991 Irakin sodassa käytettiin yli 700 000 uraaniammusta. Maaperän puhdistaminen myrkyllisestä uraanista on ollut ongelmallista, sillä Yhdysvallat on haluton antamaan paikkatietoja joissa ammuksia on käytetty (ks. Us fired depleted uranium at civilian areas in 2003 Iraq war, report finds).

Jos Suomi sotilaallisen kriisin uhatessa kutsuu isäntämaasopimuksellaan sotilasjoukkoja Suomeen, voiko Yhdysvallat tai jokin muu Nato-maa käyttää Suomessa kymmeniä tuhansia tai jopa satoja tuhansia luontoa saastuttavia uraaniammuksia? Vai onko uraaniammukset ehdottomasti kielletty Suomen solmimassa isäntämaasopimuksessa?

Yhdysvalloilla, Ranskalla ja Britannialla on myös huomattava määrä taktisia ydinaseita. Ne ovat osa Naton puolustusdoktriinia. Miten taktiset ydinaseet sopivat Suomen puolustuspolitiikkaan, kun isäntämaasopimuksen puiteasiakirjassa nimenomaan tähdennetään, että sopimuksessa pyritään yhtenäisyyteen Naton doktriinien ja menettelytapojen kanssa (ks. s. 50, pykälä 3.3, Memorandum of Understanding, (MOU)?

Onko Suomi saanut sopimukseen ehdottoman pitävän sitoumuksen siitä, että Nato ei voi tuoda maahan uraaniaseita eikä taktisia ydinaseita? Jos Suomeen kutsutaan Nato-joukkoja, kuinka Suomi toimii, jos Naton taktisia ydinaseita kuljettava meri- tai ilma-alus tulee Suomeen?

Kenellä on ylin päätäntävalta?

Mikä on Suomen ja Naton joukkojen komentosuhde eri tilanteissa? Onko Suomella ehdoton päätäntävalta, vai voiko Nato-joukkojen johto lähettää Suomessa olevat joukot tukemaan esimerkiksi Murmanskia lähestyviä Nato-lentokoneita ja vetää Suomen hetkessä globaaliin kriisin yhdeksi pelinappulaksi – vastoin Suomen etuja?

Hallituksen edustajien mukaan Suomelle kyllä jäisi vapaus aina itse päättää, milloin se pyytää Nato-joukkoja maahan. Mutta mitä tapahtuu sen jälkeen, kun ne ovat tulleet?

Sopimusluonnoksessa (ks. sivut 25 ja 38, pykälät 0203 ja 0317) ylin strateginen taso näyttää jäävän Naton strategiselle keskukselle tai se delegoidaan alemmalle operatiiviselle tasolle. Sopimus on näiltä osin niin monimutkainen, että sitä tulisi selventää, jotta asiasta ei jäisi minkäänlaisia tulkintaerimielisyyksiä.

Jos Nato joutuu globaaliin sotilaallisen kriisiin, noudattaisivatko Suomessa olevat Nato-joukot ehdottoman yksiselitteisesti aina suomalaisen johdon käskyjä? Vai ohittaisivatko Naton globaalit intressit Suomen toivomukset?

Isäntämaasopimus ei myöskään anna mitään turvatakuita. Afganistanin ja Irakin kriisit sitoivat vuosiksi merkittävän osan Yhdysvaltojen voimista, ja Yhdysvallat aikoo tulevaisuudessa keskittää voimansa vain yhteen sotaan kerrallaan. Niinpä Yhdysvalloilla ei varmaankaan ole lähettää merkittävää tukea syrjäiseen Suomeen, jos se joutuu tulevaisuudessa suurehkoon aseelliseen konfliktiin vaikkapa Aasiassa.

Mitä Nato-sopimuksen sijaan?

Nato-sitoumusten ja atomiaseiden sijaan Suomi voisi saada parempaa turvaa julistautumalla sotilaallisesti täysin liittoutumattomaksi maaksi, jonka aluetta ei sallita käytettävän minkäänlaiseen sotilaalliseen hyökkäykseen yhtäkään naapurimaata vastaan.

Suomi voi julistautua täysin atomiaseettomaksi alueeksi, joka takaa, että sen alueelta ei laukaista minkään kokoista taktista ydinasetta missään olosuhteissa – koska Suomi ei halua itsekään joutua uraaniaseiden eikä taktisten ydiniskujen kohteeksi.

Miksi sopimusta ei ole Suomessa julkisesti saatavilla? Jopa hallituksessa ja eduskunnan puolustusvaliokunnassa istunut Paavo Arhinmäki on valittanut, että ei ole saanut lainkaan tietoa Naton isäntämaasopimuksesta. Hallitus aikoo kuitenkin allekirjoittaa salatun sopimuksen – ilman että edes kansanedustajat olisivat saaneet sopimusta luettavakseen.

Ruotsissa isäntämaasopimuksesta lopullisen päätöksen tulevat tekemään kansanedustajat. Sen pitäisi olla vähimmäisvaatimus myös Suomessa, jossa valtaosa eli lähes 60 prosenttia kansalaisista vastustaa Nato-jäsenyyttä.

Jos hallitus tekee kaikesta huolimatta Naton kanssa isäntämaasopimuksen, johon sisältyy valmius sallia Naton sota-alusten ja lentokoneiden taktiset ydinaseet Suomen alueella, Suomesta tulee silloin Venäjän silmissä nykyisen kriisin etummainen linja, jolla on 1300 kilometrin maaraja Murmanskin ja Pietarin välittömässä läheisyydessä.

Naton isäntämaasopimus voi olla suurin erehdys, joka Suomessa on koskaan tehty. Siksi sitä, puiteasiakirjaa (MOU) tai yleissopimusta Naton kanssa (SOFA) ei tulisi salata ja näin estää demokraattista keskustelua ja päätösprosessia.

Tähän liittyviin haasteisiin on hyvä vaatia julkisia vastauksia. Vielä on muutama päivä aikaa. Walesin huippukokouksen jälkeenkin eduskunta voi vaatia itselleen oikeutta sopimuksen lopulliseen ratifiointiin.

Merkittävä sopimus vai ei?

Walesissa solmittavien sopimusten painoarvosta on ristiriitaisia näkemyksiä.

Yhden näkemyksen mukaan Suomi ja Ruotsi nousevat aivan uudelle tasolle Nato-yhteistyössä sopimuksen allekirjoittaessaan. Kun Nato-joukkojen maahantuloa helpotetaan dramaattisesti, kyse on merkittävästä yhteistyön tiivistymisestä. Muun muassa maailmanpolitiikan professori Heikki Patomäki on pitänyt isäntämaasopimusta hyvinkin merkittävänä Suomen Nato-yhteistyön kannalta.

Vähättelijöiden mukaan kyseessä taas on liki merkityksetön muodollisuus, niin vähäpätöinen, ettei kyseessä ole edes varsinainen sopimus vaan pikemminkin pelkkä pöytäkirja.

Jos vähättelevä näkemys on totta, mikä olisi toivottavaa, ongelmaan on vaivaton demokraattinen ratkaisu: annetaan isäntämaasopimuksen asiakirjat kansanedustajille ja avoimeen julkiseen keskusteluun. Tämän ei pitäisi olla minkäänlainen ongelma, jos sopimusten merkitys on aivan vähäinen.