Henkilökohtaista
Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.
Teksti Eekku Aromaa
Sadankomitean pamfletissa ruoditaan EU:ta rauhantekijänä.
Euroopan unionille annettiin Nobelin rauhanpalkinto syksyllä 2012. Tämä herätti paljon hämmentyneitä kommentteja, ja toisaalta monet federalistit ja muut unionia rakastavat pitivät palkintoa täysin oikeutettuna.
Rauhanliikkeessä palkintoa arvioitiin vaihtelevasti. Monet meistä ajattelivat ja ajattelevat edelleen, että siinä mielessä palkinto on ansaittu, että EU on alueellaan säilyttänyt rauhan ja jo Euroopan hiili- ja teräsyhteisön ajalta lähtien on ollut koko ajan vaikeampaa edes kuvitella, että EU-maiden välille voisi syttyä sotaa.
Toisaalta Nobelin alkuperäinen testamentti määritteli, että palkinto on tarkoitus antaa ruohonjuuritason toimijalle, joka toiminnallaan edistää rauhaa ja aseistariisuntaa. Palkintosumman oli määrä edistää palkitun toimintaa myös konkreettisesti, antaa lisäresursseja työhön. Tuo useimmille henkilöille tai kansalaisjärjestöille huomattavan merkittävä summa on unionin suuressa budjetissa merkityksettömän pieni.
Toisaalta EU on maailman suurin kehitysyhteistyömäärärahojen antaja, kun lasketaan yhteen suoraan EU:n antamat että jäsenmaiden antamat kehitysyhteistyömäärärahat. Näillä rahoilla ja samoin siviilikriisinhallinnan ponnistuksilla autetaan myös muuta maailmaa kehittymään ja pysymään turvallisena ja rauhallisena.
Toisaalta EU-maiden yhteenlasketut sotavarustelumenot ovat massiiviset ja useampi EU-maista löytyy jo yksin maailman suurimpien aseviejien listan kärkipäästä. Näillä sotavarusteilla ei tuoteta rauhaa, harvoin edes ylläpidetään sitä.
Sadankomitea julkaisi EU-pamfletin otsikolla Pax Europaea – Näkökulmia Eurooppaan. Pamfletin lähtökohta on EU:n Nobelin rauhanpalkinto, mutta pamfletin kirjoittajat menevät teksteissään pidemmälle ja pohtivat unionia rauhanrakentajana.
Monet kirjoittajat tulevat teksteissään siihen tulokseen, että EU on nytkin ihan ok, mutta skarppaamalla EU voisi olla todella hyvä ja tehokas rauhantekijä – ja saamansa palkinnon arvoinen. Edellytykset ovat ainakin periaatteessa kunnossa.
Skarppausohjeen voisi tiivistää yhteen sanaan: koherenssi. Ongelma ja sen ratkaisu ovat hyvin samanlaiset kuin mistä kansalaisjärjestöt usein kritisoivat myös Suomea. Kysymys on siitä, että määritellyt yhteiset arvot ovat hyvät. EU:ssa on nimetty perustuslakiluonnoksessa perusarvoikseen ihmisarvon kunnioittamisen, vapauden, kansanvallan, tasa-arvon, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen eli juuri ne asiat, joita sen tuleekin edistää.
Ongelmana on kuitenkin se, että vaikka yhdellä kädellä edistetään esimerkiksi ihmisoikeuksien toteutumista, niin toisella kädellä myydään aseita sellaisillekin hallinnoille, jotka eivät ole demokraattisesti valittuja tai millään tavalla kunnioita kansalaistensa oikeuksia.
