Henkilökohtaista
Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.
Teksti Minea Koskinen
Pohdintoja minealistisesta maailmasta, osa 2: Merkityksiä vauvaihmisille!
Blogi on jatkoa kirjoittajan edelliselle tekstille, Keisari kasvaa ulos vaatteistaan.
Raimo Sailas heräsi tammikuussa kolumnoimaan maapallon tulevaisuudesta. Hei oottekos lukeneet näitä IPCC:n raportteja, täällä on aika hoocee juttuja! Olis tarvetta kiireellisille ja mittaville toimenpiteille, mutta teikäläisiä kiinnostaa vaan osavuosikatsaukset. Se on hirveen lyhytnäköstä!
Niin onkin, mutta ei se tiedonpuutteesta tai tajuamista johdu. Helsingin Sanomien haastatteleman psykologin mukaan kärsimme ilmastonmuutoksen aiheuttamasta ilmastoneuroosista. Psykologin mukaan olemme neuroottisessa umpikujassa, koska suhtaudumme luontoon niin kuin vauva äitiinsä. Ylirasittunut äiti ei koskaan hylkää lastaan.
Kuten Sailas kärsivällisesti selittää, rintaruokinnan aika lähestyy loppua ja muutoksia kaivataan yhä kiireemmin. Yltäkylläiseen hyvään tottunut vauvaihminen ei kuitenkaan halua luopua kivoista asioista vain siksi, että joukko tiedemiehiä on laskenut vauvaihmisyyden aiheuttamat kustannukset liian suuriksi.
Vaihtoehdottomuus ja hyvän karsiminen tekevät luopumisesta hankalaa. Toisaalta kulutustottumukset aiheuttavat vauvaihmisille pään sisäistä kitkaa. Ikinä ei omista tarpeeksi eikä kuluttaminen koskaan lakkaa stressaamasta. Kapitalismin kriitikoiden mukaan kasvutalouden vaatimukset polttavat meidät puhki ei-minkään tähden.
Kuluttajan syyllistäminen ei auta, sen tietävät myös poliitikot ja heidän viestintätiiminsä. Kuluttaminen luo illuusion vaikuttamisesta ja valinnoista. Ruokakaupassa kuvittelemme eroja kymmenien samanlaisten muropakettien välille ja teeskentelemme, että ostovoima tuo valtaa ja vapautta. Pilkkaamme epäonnistuneita mainoskampanjoita, mutta vertaamme salaa jatkuvasti omia tavaroitamme muiden tavaroihin.
Vauvaihminen ei halua tinkiä ostovoimastaan noin vain, mutta voisiko häneen vedota jollain muulla tavalla?
Ihmisiä on vaikea suostutella tekemään asioita, jotka eivät tunnu heistä hyvältä. Tämä ei onnistu edes hypnoosissa, saati mainoskampanjassa. Onneksi ajatus ekologisuudesta tuottaa monelle hyvää mieltä. Vaikka ekologisuus ei näkyisi ostopäätöksissä, energiankulutuksessa tai kierrätysastioiden lukumäärässä, ihminen voi sitoutua siihen tunnetasolla.
Tunne pitää vain valjastaa toiminnan ohjaajaksi.
Alex Laskey selittää TED-puheessaan, ettei ihmisiä kiinnosta tieto siitä, paljonko rahaa he säästäisivät kuukaudessa, jos he sammuttaisivat ilmastoinnin. Vetoaminen ympäristöön ei tuottanut tulosta, ei myöskään kunnon kansalainen -argumentti. Minkäänlainen raaka data tai fakta ei saanut ihmisiä vähentämään energiankäyttöään.
Ihmiset innostuivat energiansäästämisestä vasta, kun heille kerrottiin, että heidän naapurinsakin säästävät. Havainnon innostamana Laskey perusti yhtiön, joka toimitti ihmisille raportteja siitä, miten heidän energiankulutuksensa vertautuu naapurien kulutukseen. Yhtiö on auttanut ihmisiä säästämään noin puolet siitä energiasta, jonka Yhdysvaltojen aurinkopaneelit tuottavat vuodessa. Tällä energiamäärällä pyörittäisi kahta suurkaupunkia yli vuoden ajan.
Voisiko poliittinen liike hyödyntää samaa logiikkaa? Sinä haluat olla ekologinen. Naapurisi on jo. Tarve vertailla ja sosiaalinen paine ajavat ihmisiä toimintaan silloin, kun toiminta mukailee heidän periaatteitaan.
Tietenkin niukkuuden ajan poliittisen liikkeen pitäisi uskottavasti priorisoida asioita, jotka jo listaamme ostovoimaa tärkeämmäksi: perhe, ystävät, terveys, rauha ja vapaa-aika. Asioita, joihin emme keskity nyt, vaan sitten eläkeiässä. Voisiko tieto ympäröivien ihmisten arvoista ja niiden mukaan elämisestä keikauttaa kuluttamisen tärkeysjärjestyksen pohjimmaiseksi? Ehkä silloin ei tuntuisi, että joku nappaa tuolin alta.
Kuluttaminen on tavoitteellista, mutta niin on myös uuden kielen opettelu. Kuluttaminen luo sosiaalisia ryhmiä, mutta voisi sen tehdä esimerkiksi taloyhtiö tai lastenvahtipiiri. Monia asioita voi vaihtaa ja jakaa, jos yhteisön jäsenet luottavat toisiinsa.
Tällä hetkellä luotamme ostovoimaan.
