Henkilökohtaista
Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.
Teksti Pertti Laesmaa
Jazz Reflections -jazzsivun nousu ja uho.
Rosanna avasi viime syksynä uuden sivuston Facebookissa, kun joku tuli nipottamaan Rosin yhden edellisen sivuston nimestä. Nimi oli liian lähellä tyypin sivuston nimeä, joten se loukkasi raskaasti YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta samalla muodostaen suoranaisen uhan kyseisen henkilön identiteetille.
Noita vale-slurkkeja piisaa. Tavan takaa joku kurvaa renkaat ulvoen ja pillit soiden paikalle: Mistä sä ton kuvan otit? Sen oikeudet kuuluu mun serkun kaiman kummille!
Ros nimitti mut uuden sivun ylläpitäjäksi. Alkoi uusi elämä FB:n jazzsivustoissa. Joku paukapäähän erotti mut taannoin kokonaan omalta sivultani.
Kyllä Roskin kerran erotti mut ylläpitäjän tehtävistä ja poisti kavereistaan. Soitin sille suutani sen sivulla hengaavista tasku-casanovista, jotka hikisinä hämäristä huoneistaan käsin ryhtyvät imeskelemään ventovieraita naisia niiden sivuilla. Täyspimeetä lössiä. Välillä koko Facebook tuntuu muutoinkin isolta lasaretilta, jossa käytetään Tee se itse -terapiaa. Tunnissa Ros heltyi ja pyysi takaisin ”kaverikseen” ja nimitti uudelleen ylläpitäjäksi.
Tällä hetkellä sivulla on tykkääjiä kuutisenkymmentätuhatta. Se on hiivatin paljon. Sivu on fb:n suurin, kaunein ja toimivin.
Meitä ylläpitäjiä on ollut Italiasta, Serbiasta, Turkista, Argentiinasta, Brasiliasta ja Suomesta.
Tällä hetkellä me muodostetaan Miken kanssa varsin suuri kansallisuusryhmä siellä. Mike postaa usein aamuyöstä ja seuraa livenä tapahtumia sivulla. En liioittele jos väitän, että me suomalaiset olemme tunnollisia ja luotettavia pagella. Muutoinhan kansallisuuteen liittyvä luonnemäärittely on täyttä puppua ja pelkkää reilujen havumetsien miesten jurripäistä fantasiaa.
Olen pyytänyt, että Stefano kirjoittaisi myös niihin seinäkuviiin suomeksi: kiitos, mutta hanke ei ole ainakaan vielä edennyt. Antaa muhia…
Suuri edistysaskel oli, kun päästiin ennakkoon ohjelmoimaan linkkejä. Jonkun on kuitenkin hyvä päivystää aina.
Värikkäät kuvat saavat ihmiset innostuneiksi kuin pikkulapset kuvakirjojen parissa.
Usein joku kyseenalaistaa:” Onko tämä oikeaa jazzia? Siis haloo!”. Omat rajamme meillä kullakin. Kapeakatseiset ovat aina kaikissa asioissa uhoavimpia ja eihän maailmaakaan johdeta tynnyrin reiästä ulos tiiraillen.
Kai tällainen ylläpitäjän homma on unelmaduudi tänä päivänä. Ainakin ihmisillä on hillitön vimma postata omia linkkejään tolkuttomasti sekaan.
Ros esiintyy näennäisen coolina, mutta ihan intona se on, kuten jokainen äiti lapsestaan. Kahvitunneillaankin seuraa tilannetta ja saattaa soittaa hälärin, että pagella on ollut sama linkki jo tunnin! Käytämme siellä puolen tunnin välejä. Joskus yöllä olen havainnut, että hän on piipahtanut sivustolla. ”Eiks sun pitänny nukkua?!” ”Käväsin veskissä.” ”Sä nyt veskissä hypit!”
Olen nyt Facebook-käyttäytymiseni kolmannella tasolla (The third level). Aluksi olin kait ihan normaalisti. Sitten panin pelkkiä Bill Evanseja sivulleni yli vuoden. Nyt en tiedä, mitä FB:ssä tapahtuu. Postaan pelkästään linkkejä pagelle, joita sitten londaan omalle sivulleni.
Jokusen kuukauden olen postannut synttärilinkkejä vuorokauden vaihtumisen jälkeen (Italiassa). Hyvä pointti on, että tulee monipuolisempaa tarjontaa.
Työt odottavat. Lähden katsomaan netistä, ketkä jazztaiteilijat ovat synttärisankareita huomenna….
