Teksti Welat Nehri

Tiedätkö sinä, missä sijaitsee Itä-Kurdistan?

Olen asunut Suomessa vuodesta 1991, siis yli puolet iästäni. Minulta kysytään yhä kiitettävän usein mistä olen kotoisin. Vastaan aina olevani Kurdistanista tai Itä-Kurdistanista. 1990-luvulla vastaukseni herätti aina jatkokysymyksiä: Mikä Kurdistan? Missä on Kurdistan? Missä päin sijaitsee Itä-Kurdistan?

Talvimaisema kotiseudultani, Urmiyesta Itä-Kurdistanista vuonna 2011.

Tänä päivänä moni Suomessakin tietää Kurdistanin sijainnin ja sen, että kurdien maa on jaettu Turkin, Iranin, Irakin ja Syyrian kesken Lähi-idässä. Nykyisin tapaan ilokseni yhä enemmän suomalaisia, jotka ovat perillä kurdikysymyksestä ja ovat aidosti kiinnostuneita käymään keskustelua aiheesta.

Vantaan rauhanpuolustajien järjestämässä tilaisuudessa viime maanantaina eräs osallistuja kysyi, miten suuri osa kurdeista on itsenäisyyden kannalla? Tämä kysymys nousee esille jatkuvasti myös kurdien keskuudessa. Kurdienkin keskuudesta löytyy idealisteja, joiden mielestä valtiorajoja ei pitäisi olla missään. Kurdistanin itsehallintoalueella vuonna 2005 järjestetyssä epävirallisessa kansanäänestyksessä 98,88 % oli sitä mieltä, että kurdialueiden pitäisi irtautua Irakista. Kurdien enemmistö on muuallakin Kurdistanissa itsenäisen kurdivaltion perustamisen kannalla.

Elämän realiteetit alueella antavat aihetta aivan toisenlaisille pyrkimyksille. Kurdipuolueet ovat poliittisen tilanteen takia varovaisia kannanotoissaan. Ne tavoittelevat itsehallintoa tai korkeintaankin liittovaltiomallia nykyisten maarajojen puitteissa. Vaikka yhtälö kuulostaa eurooppalaisittain katsottuna erikoiselta, siihen on omat syynsä.

Kurdistanin kartta on minun ja Kristiina Koivusen kirjoittamasta kirjasta Kurdistan itsenäisyyden kynnyksellä?

Kurdistanin ensimmäisestä jaosta tulee kuluneeksi 500 vuotta ensi vuonna. Nykyinen jako neljän maan kesken on peräisin ensimmäisen maailmansodan ajoilta, jolloin ottomaanien imperiumi hajosi samalla tavalla kuin Neuvostoliitto 1990-luvun alussa. Suurvaltojen aikanaan piirtämät rajat eivät huomioineet kurdien ja muiden alueella asuvien kansojen etuja vaan pikemminkin synnyttivät sekasorron, joka on kulkenut päiviimme saakka. Epäoikeudenmukaisuuden purku ei tapahdu päivässä, mutta muutoksen tuulet Lähi-idässä ovat synnyttäneet suuria toiveita kurdeissa.

Kurdikysymys on ollut esillä laajasti viime vuosina ja tilanne on muuttunut nopeammin kuin koskaan aiemmin kurdien historiassa. Kurdeilla on ollut itsehallinto Etelä-Kurdistanissa vuodesta 1991 lähtien. Vaikkakin osa Etelä-Kurdistanista on yhä Irakin keskushallinnon hallinnassa, Irakin liittovaltiomalli on suonut varsin laajoja valtuuksia Kurdistanin aluehallinnolle. Kurdialue on pysynyt rauhallisena ja kaukana Irakin shiia- ja sunnimuslimien välisestä konfliktista. Valitettavasti uskontoryhmien välinen konflikti on uhka rauhalle monessa muussakin maassa, etenkin Lähi-idässä.

Myös Syyrian sisällissodalla on ollut tuhoisia seurauksia maassa ja ei-toivottuja vaikutuksia naapurimaihin. Sekasorron keskellä kurdit ovat kuitenkin kyenneet pitämään järjestystä yllä Länsi-Kurdistanissa, vaikkakin Bashar al-Assadin hallinnon ohessa myös al-Qaidan terroristeista on muodostunut suuri uhka alueen kurdeille. Syyriassa on nähtävissä samanlaista kehitys kuin Irakissa. Kurdien itsehallinto tulee todennäköisesti saamaan virallisen aseman Syyrian konfliktin laannuttua.

Pohjois-Kurdistanissa kurdien ja Turkin hallituksen välillä on käynnissä rauhanneuvotteluja. Turkin pääministerin Receb Tayyip Erdogan julkaisi kauan odotetun demokratipaketin syyskuussa, mutta se oli fiasko kurdien kannalta. Muutokset ovat sinänsä tervetulleita, mutta ne eivät ole riittäviä ratkaisemaan kurdikysymystä ja lopettamaan Turkin 90-vuotisen historian aikana jatkuneen sortokauden. Saadakseen pysyvän rauhan Turkkiin, hallituksen on taattava tasavertaiset oikeudet kaikille kansalaisille, etniseen ja uskonnolliseen taustaan katsomatta.

Viime vuosina Kurdistanin työnväenpuolue (PKK) on ottanut ennakkoluulottomasti merkittäviä askeleita rauhan edistämiseksi Turkissa ja Pohjois-Kurdistanissa. Tyhjäksi jäävä demokratiapaketti on uhka rauhan prosessille. Turkin tulee vähintäänkin antaa virallisen kielen asema kurdin kielelle, laajentaa paikallishallinnon valtuudet, vapauttaa poliittiset vangit sekä sallia PKK:lle ja muille kurdipuolueille vapaan osallistumisen poliittiseen toimintaan. Demokratiapaketin köyhästä sisällöstä huolimatta yleinen mielipide Turkissa on, että kurdikysymys ei ole ratkaistavissa sodalla. Tämä asenne pakottaa hallitusta tekemään poliittisia myönnytyksiä ja asteittaisia uudistuksia perustuslakiin lähivuosina.

Vaikeimmassa tilanteessa on Itä-Kurdistan, jossa Iranin islamilainen tasavalta jatkaa mielivaltaista politiikkansa kurdeja ja muita vähemmistöjä kohtaan. Kesäkuiset presidentinvaalit herättivät jonkin verran toivoa, mutta myös kurdien äänillä presidentiksi noussut Hassan Rouhani on toistaiseksi ollut pettymys.

Iranin kova linja vähemmistöjä ja oppositiota vastaan ei ole hellittänyt. Viime viikolla maa teloitti kaksi kurdiaktivistia, Hebîbolla Gulperîpurin ja Riza Ismaîlî Mamedîn sekä kuusitoista belutši-vähemmistöön kuuluvaa henkilöä.

Iran seuraa kurdikysymyksen kehittymistä naapurimaissa ja kykyjensä mukaan pyrkii olemaan ratkaisun jarruna. Tilanteeseen voi tulla suuriakin muutoksia, mikäli rauhaneuvottelut Turkissa edistyvät ja Syyrian kriisi johtaa Iranin liittolaisen Bashar al-Assadin hallinnon kaatumiseen lähivuosina.

*** P.S. Viime perjantaihin asti olin siinä uskossa, että Suomi on jättänyt sensuurin aikakauden taakseen ja tässä maassa tutkijat saavat vapaasti julkaista myös kriittistä aineistoa. Oli suorastaan järkyttävää lukea Maanpuolustuskorkeakoulun päätöksestä poistaa nettisivuilta Alan Salehzadehin Irania koskeva tutkimusraportti Iranin suurlähetystön painostuksesta. Myös tutkijan Syyria-raportti on vaarassa kokemaan samaan kohtalon. Vastalauseena sensuurille voitte lukea ja levittää raportteja näiden linkkien kautta.

Tekstiä korjattu 1.1.2013 klo 11.50: Aiemmassa tekstissä ei mainittu, että Kurdistanin itsehallintoalueilla vuonna 2005 järjestetty kansanäänestys oli epävirallinen.