Henkilökohtaista
Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.
Teksti Maryan Abdulkarim
Mitä tapahtuu kuolleen asunnottoman ruumiille & sielulle?
Viime viikolla vietettiin asunnottomien yötä eri puolilla Suomea. Asunnottomuus on Suomessa ongelma, jota en ole itse vielä täysin ymmärtänyt. Kuinka on mahdollista, että maassa, jossa olisi varaa saada kodit kaikille, on ihmisiä joilla ei ole kotia? Kyse ei ole rahasta tai sen puutteesta vaan poliittisesta pelistä. Siitä ei kuitenkaan ole tässä kyse tällä kertaa. Siitä voi lukea sen sijaan tästä tekstistä.
En ole koskaan uskonut fraasin, että ihminen syntyy yksin ja kuolee yksin. Kasvamme jokainen kohdussa, osana toista ihmistä ja tulemme tähän maailmaan toisen ihmisen kautta. Jotkut kuitenkin kuolevat yksin.
Kuolemaan liittyy erilaisia myyttejä ja uskomuksia eri kulttuureissa. Käytäntöjä on myös monenlaisia.
Kun muslimi kuolee, vainajan ruumis käsitellään ennen hautausta. Ruumis pestään, parfymoidaan ja kääritään valkoiseen käärinliinaan. Koko ajan huolehditaan siitä, että käsittely on hellää, koska uskotaan, että ruumis tuntee vielä siinä vaiheessa. Perinteisesti vainajia on haudattu maahan ilman arkkua, Suomessa kuitenkin haudataan arkussa. Hautausmaalla ruumis lasketaan maahan ja saattajat rukoilevat ruumiin puolesta. Yhteisö saattaa viimeiselle matkalle.
Mitä tapahtuu, kun Suomessa kuolee asunnoton ihminen? Tämä on se, mitä itse olen pohtinut. Miten hänen mahdollinen vakaumuksensa otetaan huomioon ja kuka hänet saattaa viimeiselle matkalle?
Selvittääkseni tämän aloitin soittokierroksen asunnottomien perustamasta Vailla vakinaista asuntoa ry:stä. Soitin sitten vielä asunnottomien sosiaalipalveluihin ja poliisille. Jonkinlaista toivoa herätti se, että kaikkialla oltiin todella ystävällisiä, vaikka johdonmukainen toimintatapa vaikutti puuttuvan.
Sain tietää, että riippuen siitä, mistä vainaja on löytynyt, poliisi suorittaa kuolinsyyntutkimuksen, yleensä ruumiinavauksella. Sen jälkeen poliisi selvittää henkilön taustat: onko sellaisia ihmisiä, joiden tulisi saada tieto kuolemasta. Mikäli käy niin, että vainajalla ei ole ketään läheistä tai sukulaista, joka hoitaisi hautauksen, vainaja siirtyy kunnan vastuulle. Tässä asia muuttuu mielenkiintoisemmaksi. Se, mikä taho hautauksen maksaa nimittäin riippuu siitä, mihin kuntaan vainaja on rekisteröity.
Kun kyse on helsinkiläisestä asunnottomasta, Helsingin kaupungin sosiaalivirasto tilaa hautauspalvelun hautaustoimistosta, joka huolehtii vainajan hautauksesta. Vainajan ruumis polttohaudataan, paitsi jos tiedossa on, että vainaja eläessään vastusti polttohautausta. Yhdessä tapauksessa tällainen toive toteutettiin, eikä vainajaa tuhkattu. Kuului vainaja kirkkoon tai ei, hän saa papin toimittaman yhteissiunauksen. Vaikuttaa kohtuullisen yksinkertaiselta.
Jäin itse kuitenkin pohtimaan vainajan viimeistä tahtoa, elämää ja valintoja. Mitä jos vainaja on buddhalainen, juutalainen, mormoni tai uskonnoton? Kuka selvittää vainajan mahdollisen vakaumuksen? Miten käy sielun, jos eriuskoinen pappi siunaa?
Hautajaiset ovat monelle mahdollisuus jättää hyvästit ja kunnioittaa vainajan elämää. Kuka kunnioittaa asunnottomana ja vailla läheisiä kuollutta vainajaa?
