Henkilökohtaista
Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.
Teksti Maryan Abdulkarim
Suomessa vuonna 2013 ihonväri on riittävä syy epäillä rikoksesta.
Ystäväni 15-vuotias poika kävelee äitinsä lompakko kädessä Sörnäisten Lidliin noutaakseen maitoa. Vartija lähestyy häntä kassalla ja ottaa häneltä lompakon tarkistaakseen kenelle se kuuluu: se ei voi vartijan mielestä olla pojan oma. Muut asiakkaat seuraavat sivusta tilanteeseen puuttumatta.
Poika ei ole käyttäytynyt epäilyttävästi. Silti vartija on ilmeisesti seurannut poikaa kaupassa.
Syy vartijan käytökseen on ihonväri: poika on musta. Jos kyseinen 15-vuotias olisi ollut valkoinen, mitään tilannetta ei olisi syntynyt. Mistä minä sen tiedän? Minä elän tässä todellisuudessa, Suomessa vuonna 2013, jossa ihonväri on riittävä syy epäillä rikoksesta.
15-vuotiaan kohdalla on kyse yksittäistapauksesta. Näitä yksittäistapauksia sattuu kuitenkin päivittäin: milloin kaupassa, milloin kadulla tai metrolaiturilla poliisi tai vartija lähestyy suomalaisia, jotka eivät istu oletettuun suomalaisuuden normiin, tarkistaakseen heidän oleskeluoikeutensa maassa tai vaatiakseen todistusta siitä, etteivät he ole tekemässä mitään väärää.
Väärännäköisiä suomalaisia käsitellään mahdollisina rikollisina.
Samaan aikaan toisaalla: istuva kansanedustaja avautuu blogissaan muslimien luonteesta ja tavoista ja maalaa kuvaa kansakunnan turvallisuutta ja hyvinvointia vaanivasta uhasta.
Kansanedustajan mukaan muslimit eivät kykene sopeutumaan ja tekevät paljon rikoksia. Hän käsittelee muslimeja ulkopuolelta tulevina, vaikka moni muslimi on syntynyt Suomessa – ja kansanedustaja on osa lainsäädäntökoneistoa maassa, jossa on uskonnon- ja omatunnon vapaus. Ihonväriin ja uskontoon pohjautuva jako ”meidän” ja ”niiden” välillä riisuu osalta suomalaisia heidän ihmisarvonsa.
”No, se on vain Hakkarainen, ei sitä kannata ottaa vakavasti”, kahvipöydissä kommentoidaan. Vähättely ei muuta sitä, että mies on vakavasti otettavalla paikalla ja saa paljon medianäkyvyyttä ajatuksilleen. Joillekin ihmisille hänen sanansa ovat vakavasti otettavia.
Maahanmuutosta, samoin kuin muistakin yhteiskunnallisista asioista, pitää voida keskustella. Keskustelu on kuitenkin tarkoittanut maahanmuuttokriitikko-termin takana piilottelevien rasistien huutelua, joka toiseuttaa ja syrjii etnisiin tai muihin vähemmistöryhmiin kuuluvia suomalaisia.
Normit ovat vanhentuneet. Kansanedustajat edustavat kaikkia kansalaisia, eivät ainoastaan heidän suomalaisuuden käsitykseensä sopivia.
15-vuotiaan kaupan kassalla pysäyttänyt vartija ei elä kuplassa. Hän elää Suomessa, jossa poliitikot luovat uhkakuvia, jaottelevat ihmisiä meihin ja muihin ja vähättelevät erilaisten ihmisten ihmisarvoa.
Siksi tarvitsemme keskustelua vähemmistöjen asemasta Suomessa. Rasistisia poliitikoita pitää voida sanoa rasistisiksi. Heidät pitää vaatia tilille, nekin, jotka ovat puhuneet medialle ympäripäissään typeriä.
Teksti on julkaistu myös Voiman numerossa 8/2013
