Teksti Kristiina Koivunen

Kurdit edelleen toiveikkaita.

Olen kirjoittanut tänä vuonna Fifiin useita blogeja Turkin rauhanprosessista. Neuvottelut ovat edenneet jähmeästi. Jo alku oli katastrofaalinen: Pariisissa murhattiin kolme kurdinaispoliitikkoa pari päivää sen jälkeen, kun Turkin pääministeri Recep Tayyip Erdogan oli julkistanut kulissien takaiset neuvottelut.

Kaikesta huolimatta kurdiosapuoli on edelleen toiveikas. Europarlamentissa Brysselissä oli joulukuun alussa kaksipäiväinen konferenssi Turkey, the Kurds and the Imrali Peace Process, jonka järjesti EU Turkey Civic Commission. Siinä tuotiin esiin vuoden aikana tapahtunut positiivinen kehitys ja valettiin osanottajiin uskoa prosessin jatkosta.

Europarlamentissa järjestetyn kokouksen osanottajia: eturivissä toinen vasemmalla Etelä-Kurdistanin PUK:ta (Patriotic Union of Kurdistan) edustava Mala Bakhtiar, hänen vieressään KNK:n (Kurdistan National Congress) johtokunnan jäsen Zubeyr Aydar ja reunimmaisena oikealla professori Michael Gunter. Mala Bakhtiar oli ainoa, joka esitti puheenvuoronsa kurdin kielellä. Hän ihmetteli, miksi Turkki ei vapauta Öcalania, vaikka neuvottelee tämän kanssa rauhasta. Kuvat: Kristiina Koivunen.

Turkissa on nyt historiallinen mahdollisuus löytää kurdikysymykseen rauhanomainen, poliittinen ratkaisu. Lähtökohta on vaikea, sillä kolmekymmentä vuotta kestäneen sisällissodan jälkeen kumpikin osapuoli – turkkilaiset ja kurdit – suhtautuvat toisiinsa erittäin epäluuloisesti. Tämä on normaali tilanne kauan kestäneissä konflikteissa.

Positiivinen asia on, ettei taisteluissa ole kuollut yhdeksään kuukauteen yhtään ihmistä, eli sen jälkeen kun Kurdistanin työväenpuolueen PKK:n johtaja Abdullah Öcalan julisti aselevon viime maaliskuussa. Tämä on saanut myös turkkilaiset näkemään asian uudella tavalla ja suhtautumaan aiempaa myönteisemmin kurdien vaatimuksiin.

Kevään aikana käydyt rauhanneuvottelut ovat normalisoineet kurdikysymyksen, joka on ollut Turkissa vuosikymmeniä vaiettu tabu. Viime kesänä Gezi-puiston valtauksessa Abdullah Öcalanin kuvia oli esillä siinä missä muitakin mielenosoittajien banderolleja, mikä on täysin uutta Turkissa.

Kansanedustaja Leyla Zana (vas.) ja EUTCC:n puheenjohtaja Kariane Westrheim.

No niin, tässä olivat hyvät uutiset. Muutoksia vaativien asioiden lista on pidempi. Kaikki eivät suinkaan ole optimisteja, professori Dogu Ergilin mielestä Erdoganin AKP-puolueen politiikka ei ole juurikaan muuttunut, vaan sen päätavoite on edelleen PKK:n murskaaminen.

Kurdien puolelta neuvotteluja johtaa Abdullah Öcalan. Hän on edelleen eristettynä Imralin vankilasaarella. Siellä on käynyt neuvottelemassa Turkin tiedustelupalvelun johtaja Hakan Fidan. Tämä on ollut ilmeisen toimiva tapa saada aikaan neuvottelukosketus, mutta pitemmän päälle tällainen salamyhkäinen tapa neuvotella ei anna uskoa turkkilaisen osapuolen vilpittömyyteen konfliktin lopettamiseen. Tiedot siitä, mistä Imralissa on keskusteltu, tulevat julkisuuteen Qêndilin kautta, eli kun Öcalanin veli käy Imralissa, hän sanelee veljensä viestin, joka välitetään eri tahoille, ja PKK:n johto tekee lehdistötiedotteen.

Rauhanneuvottelujen julkistamisen jälkeen Turkin parlamentti perusti niin sanotun viisaiden miesten komitean. Siihen kutsuttiin muun muassa tutkijoita tekemään ehdotuksia, kuinka maata pitäisi kehittää rauhanprosessin onnistumiseksi. Komitea ei ole saanut matkustaa kertaakaan Imraliin. Kurdipuolue BDP:n kansanedustajat ovat käyneet muutaman kerran siellä, mutta yksikään turkkilainen, kurdilainen tai ulkomaalainen toimittaja ei ole päässyt haastattelemaan Öcalania.

Kun jonkinlainen luottamus osapuolten välille on saatu rakennettua, seuraavan askeleen onkin oltava neuvotteluprosessin kehittäminen. Yleensä vaikeiden konfliktien ratkominen sujuu paremmin, jos mukana on ulkopuolinen sovittelija, sen sijaan että tiedustelupalvelun agentti käy salamyhkäisiä keskusteluja. Usein tarvitaan myös ulkomaalaisia tarkkailijoita. Brysselin kokouksessa vaadittiin useissa puheenvuoroissa prosessin kehittämistä nimenomaan tähän suuntaan, tästä puhui erityisesti professori David L. Phillips. Hänen mielestään Turkin hallitus suhtautuu viileästi ulkopuolisten välittäjien ottamiseen rauhanprosessiin.

Tärkeä yksityiskohta prosessin edistämisessä on, että Öcalanin pitäisi saada perustaa tuekseen avustajaryhmän.

Kurdistanin autonomisen alueen presidentti Masoud Barzani vieraili Turkin kurdialueen suurimmassa kaupungissa Amedissa muutama viikko sitten. Historiallisen vierailun aikana paikalla oli myös Turkin pääministeri Erdogan. Jotkut kurdit ovat kritisoineet Barzanin yhteistyötä Erdoganin kanssa, toiset puolestaan näkevät Barzanilla olevan hyvän mahdollisuuden toimia rauhan välittäjänä.

Puhujista suurimmat aplodit sai Syyrian kurdipuolue PYD:n puheenjohtaja Muslim Salih.

PYD:n johtaja Muslim Salih (keskellä) hymyilee Syyrian vaikeasta tilanteesta huolimatta. Sisällissota on koskettanut myös hänen perhettään, sillä hänen nuorin poikansa Serwan kuoli taisteluissa viime lokakuussa. Muslim Salihin neljä elossa olevaa lasta (kaksi poikaa ja kaksi tytärtä) taistelevat YPG:n sisseinä Nusran rintaman jihadisteja vastaan. Salihin takana Diyarbakirin Surin kaupunginosan pormestari Abdullah Demirbas.

Muslim Salih totesi toiveikkaasti alkaneen arabikevään muuttuneen kovaksi talveksi. Kun mielenosoitukset alkoivat Syyriassa maaliskuussa 2011, ihmiset uskoivat tilanteen menevän ohi muutamassa kuukaudessa – nyt kukaan ei osaa arvioida, kauanko Syyrian sisällissota kestää. Muslim Salih ei ottanut kantaa asiaan, mutta kokouspaikan käytäväkeskusteluissa arvioitiin sen kestävän vielä useita vuosia, jopa viidestä kymmeneen vuotta.

”Aloitimme kansannousun rauhanomaisena, mutta varauduimme koko ajan sen muuttumiseen aseelliseksi taisteluksi”, kertoi Muslim Salih. Hän selitti Bashar al-Assadin halunneen tätä, koska Syyrialla on vahva armeija.

”Perustimme aseelliset joukot, YPG:n eli Kansan puolustusyksiköt ja Asayishin eli poliisin suojelemaan aluettamme”, hän jatkoi. Molemmat toimivat hyvin, ja suuri osa Syyrian kurdialueesta on nykyisin niiden valvonnassa. Viime kuukausina YPG on käynyt rajuja taisteluja jihadisteja vastaan, jotka miehittivät kesällä suuria kurdialueita Pohjois-Syyriassa. Syksyn aikana YPG on pystynyt vapauttamaan niistä suuren osan.

Eräs kokouksessa toistuvasti esille tullut asia oli vaatimus, että EU:n ja Yhdysvaltojen pitäisi poistaa PKK terroristijärjestöjen listalta, koska Turkinkin suhtautuminen siihen on muuttunut. Yleinen mielipide oli, ettei se tapahdu ilman kovaa painostusta ja lobbaamista, mihin mietittiinkin keinoja.

Eräs kokouksen iloisista asioista oli syksyllä Ranskassa vapautetun Adem Uzunin osallistuminen siihen. Hän on yksi Oslossa viime vuonna käytyjen salaisten rauhanneuvottelujen neuvottelijoista. Hänet vangittiin Ranskassa viime vuoden syksyllä ja hän oli pariisilaisessa vankilassa lähes vuoden.