Henkilökohtaista
Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.
Teksti Hanna Kuusela
Uusi Europeana-portaali avaa kulttuuriperintöä.
”Julkisen sektorin tiedon avaaminen voi luoda 40 miljardin verran taloudellista hyötyä vuosittain.” Näin arvioi EU-komissaari Neelie Kroes OKFestivalille lähettämässään videotervehdyksessä. Se olisi mukavan paljon rahaa.
Komissaari mainosti tervehdyksellään erityisesti tuoretta Europeana-portaalia, joka sisältää yli 20 miljoonan kulttuurikohteen tiedot vapaasti hyödynnettäväksi. Komissaarin mukaan se on ”kulttuuriperinnön aarrelöytö; ja luova hubi”. Museot, kirjastot ja galleriat ympäri Eurooppaa ovat luovuttaneet materiaalia portaaliin. Siksi se sisältää hirveän määrän esineitä ja teoksia koskevaa luokittelu- ja määrittelytietoa. Portaali tarjoaa väylän myös suomalaiseen kulttuuriperintöaineistoon, esimerkiksi äänitteisiin, videoihin ja kuviin.
Europeanan merkittävyydestä on vaikea ottaa selvää: tavallaan hanke on vallankumouksellinen, toisaalta suuri osa portaalin sisältämästä tiedosta on varmasti jo ollut verkossa. Lisäksi kulttuurikohteita koskevat tiedot – metadatat – ovat arkinäkökulmasta melko yhdentekeviä: yleensä ihmisiä kiinnostaisi enemmän esineestä tai teoksesta otettu kuva tai äänite kuin sitä koskevat taustatiedot.
Europeanan suurin epäselvyys liittyykin siihen, mitä tietoa se tarjoaa avoimesti ja mitä ei. Kun yrittää selvittää, miten portaalissa olevaa materiaalia saa käyttää, vastaus ei ole mitenkään yksinkertainen.
Kaikki Europeanassa oleva metadata on julkaistu ilman rajoitteita, Creative Commons CC0 1.0 -lisenssillä. Portaali toivoo ainoastaan lähdeviittausten käyttämistä. Portaalin tarjoamia esikatseluja – toisin sanoen kuvia – voi kuitenkin ”käyttää vain niiden yhteydessä julkaistun oikeuksia koskevan tiedon mukaisesti”. ”Jos oikeuksia koskevaa tietoa ei ole julkaistu esikatselun yhteydessä, näitä esikatseluita saa käyttää ainoastaan kulloistenkin tekijänoikeuslakien mukaisesti.”
Suuntaviivat ovat sen verran epämääräisiä, että pahimmassa tapauksessa moni jättää aineiston hyödyntämättä – ihan vain varmuuden vuoksi, ettei tulisi rikkoneeksi jotain lakia.
Tällainen varmuuden vuoksi -asenne kun tuntuu yleistyneen viime aikoina: samaan aikaan, kun ihmiset käyttävät ennen näkemättömän paljon laittomasti tekijänoikeuksin suojattua tietoa ja teoksia, yhä useampi on alkanut uskoa, että mitään ei saa enää käyttää missään. Kuvataidekursseilla puhutaan enemmän kulttuurivarannoista, joita ei saa käyttää, kuin niistä, joita saisi käyttää tai tavoista, joilla teoksia saa hyödyntää. Kun liitän analysoimani kuvan tieteelliseen artikkeliini tai käytän kollaasiteoksiin vanhojen kirjojen kuvituksia, törmään yhä useammin hölmistyneeseen kysymykseen: saako noin muka tehdä, entäs tekijänoikeudet?
Europeana-portaalin mainosmiehet- ja naiset puhuvatkin paljon mahdollisista tulevista applikaatioista. 40 miljardin euron potentiaali muuttuu todellisuudeksi vasta, kun joku keksii keinon käyttää erilaisia avoimia tietoja.
Toivoa sopii, että keinoja keksitään ja joku bisnesjehu kehittelee tavan hyödyntää Europeanaa. Sitä odotellessa voi etsiä hankalasta portaalista pienikokoisia kuvia vaikkapa suomalaisista ryijyistä ja havaita että, Metsä palaa eli Flaming Forest -mallin mukainen ryijy on tunnisteeltaan TTM/D 5247 TTM 53183 ; local TTM/D 5247 TTM 53183.
Ryijy saattaa löytyä Tampereelta Vapriikista tai Suomen käsityön ystäviltä Helsingistä. En ole ihan varma, kummasta. Metadatasta kun ei aina oikein ota selvää.
Kirjoittaja seuraa festivaalia tällä viikolla.
