Henkilökohtaista
Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.
Teksti Pertti Laesmaa
Suuren äärellä tuntee aina pienuutensa.
”Red Label jäillä, kiitos!”
Etski!! Valkan Jazz-Eeron kanssa tavattiin metrilleen samassa kohdassa, kun mentiin katsomaan Roy Haynesia pari vuotta sitten.
Jumalauta tämähän etenee kuin leffassa Päiväni murmelina! Seuraavaksi astun varmasti vesiplottiin.
Eka rivi ja ihan keskellä. Juhla voi alkaa.
Njassa taas juontamassa ja minä nautiskelemassa. Jan Garbarek Group feat. Trilok Gurtu: Jan Garbarek (fonit ja muut puhaltimet), Rainer Brüninghaus (koskettimet), Yuri Daniel (basso) ja Trilok Gurtu (rummut ja perkussiot).
Upeaa maisemien maalaamista sopivalla pensselikoolla! Tällaista jos mitä minun mielestäni tulee nimittää taiteeksi.
Suljin silmäni välillä ja mietin kuvaako tämä myös suomalaista maisemaa. Onhan Griegia ja Sibeliustakin joskus pyritty niputtamaan. Sopii, mutta ei kuitenkaan sovi. Lievä melankolisuus yhdistää, mutta meiltä puuttuu vuonojen karu jylhyys.
Näillä eväillä luulisi elävän kevyesti vähintään pari seuraavaa vuotta.
Menen piipulle.
”No jaa… Menetteli….” ”Paremman puutteessa…”
Arvioimme entisen kulttuuriministeri Claes Anderssonin kanssa päättynyttä konserttia. Stadilaiset puhuvat joskus noin. Landeksi se on: ”Mahdottoman hyvä ja huikea konsertti!!!!!” ”Aivan uskomaton juttu!!”
Toisaalta mitäs me ollaan Anderssonin kanssa arvioimaan. Eihän meitä ole asetettu parlamentaarisesti edes koko tehtävään.
Kun palaan takaisin sisään Jan Garbarek ja Rainer Brüninghaus tulevat vastaan. Kiitän kohteliaasti. He kiittävät minua. Ollaan herrasmiehiä.
Ja heti perään Trilok Gurtu ja Yuri Daniel. Sama uudestaan.
Voi olla, että tupakointi vaarantaa terveyttä ja lyhentää elämää, mutta en vaihtaisi näin jälkikäteenkään ajateltuna snagan kanssa viettämiäni hetkiä laaduttomiin lisäpäiviin. Ilman snagalle menoa olisin jäänyt paitsi tästäkin.
Menen kuuntelemaan Verneri Pohjolan kvartettia: Verneri Pohjola (tr), Aki Rissanen (p), Antti Lötjönen (b) ja Joonas Riippa (dr). Kuulin heitä viimeksi Kuudennella Linjalla. Nyt myös Jukka Perko on mukana foneineen. Hän soitti yhdessä raidassa siinä kundien komeessa uudessa levyssä.
Viimeksi joku sanoi Aki Rissasen alkavan muistuttaa myös ulkonaisesti enemmän ja enemmän Bill Evansia. Täytyy katsoa sillä silmällä… Kyllä, näin on asia!
September Song herättää tarkistamaan kellosta ajan. Tänään ollaan tarkkana dösien kanssa.
Jazzbussissa saan tekstarin. Saksassa asuvan tyttäreni flygari on laskeutunut. Viikonvaihteessa mennään yhdessä katsomaan nuoremman prinsessani teatteriesitystä.
