Henkilökohtaista
Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.
Teksti Paula Kultanen Ribas
Miksi tuhlata tarmoaan talvella, kun voi antautua luonnon rauhalliseen rytmiin & säästää paukut kesäksi?
Johtuneeko sitten maahanmuuton lieveilmiöistä, eli vaihderikkaista paperisota- ja virastoissa ramppailuhässäköistä vai mistä, mutta ensimmäinen talvi täällä pohjolassa on tähän asti mennyt erittäin kivuttomasti. Toistaiseksi olemme säästyneet flunssalta, kuumeelta, katolta putoavalta jäältä ja lumelta, liukastumiselta, rohtumilta ja paleltumilta.
Suomalaisystävät ja sukulaiset kysyvät mieheltäni toistamiseen, joko hän on kyllästynyt inhottavaan ilmastoon ja inttäen ruinaavat häntä myöntämään tehneensä elämänsä virheen tullessaan näin kylmään maahan. Mieheni ihmettelee moista kitinää. Hänestä lumiset kadut ovat kauniita, kaulaliinat ja pipot mukavaa vaihtelua ja keskuslämmitys luksusta.
Itse olen muutamana hirmupakkaspäivänä juossut kadulta suoraan tulikuumaan suihkuun tunnottomia varpaita parantelemaan. Lieneekö sitten kuuman etelämaalaisen veren ansiota, mutta mieheni sen sijaan on hylännyt hansikkaansa turhina, jopa 15 asteen pakkasilla! Minulla onkin sitten tasoituksen vuoksi käsineitä kädessä oikein kaksin kappalein.
Suomen talven ikävimpiä puolia onkin uuvuttava kerrospukeutuminen. Varsinkin kun bussit, kaupat, virastot ja ravintolat ovat niin lämmitettyjä, että kaupungilla asioidessa päällimmäisiä vällyjä saa riuhtoa edestakaisin lakkaamatta. Sovituskoppeihin en ole jaksanut vaivautua vieläkään.
Barcelonan talvi-iltoina meillä oli usein tapana lämmitellä halvalla punaviinillä. Vaikkeivät espanjalaiset sitä uskoneet, en milloinkaan ole ollut yhtä kylmissäni kuin vetoisissa katalonialaiskodeissa hyisen tammikuun aikaan. Oli miellyttävämpää pysyä ulkona väkijoukkojen lämmössä. Täällä Suomessa kaukolämpö tulee huomattavasti viiniä halvemmaksi, joten olemme päätyneet hiilijalanjäljen kannalta haitallisempaan ”kuivin suin, termostaatit täysillä” -ratkaisuun. Kaduillakaan ei enää tule vaellettua päämäärättömästi haahuillen (mikä taisikin olla ainoa harjoittamani urheilulaji Barcelonassa). Jäiset ja pimeät kadut eivät toistaiseksi ole siihen houkutelleet (eipä tule tehtyä turhia heräteostoksia). Olkoon talvi siis suosiolla lomaa urheilusta, shoppailusta ja väkijoukoista.
Pohjimmiltaan meidänkin onnistuneen talvemme salaisuus perustuu juuri aivojen uudelleen ohjelmoinnissa. Pohjolassa on helppo elää, kunhan kykenee onnistuneesti vaihtamaan moodinsa vuodenajan mukaan maanisen ylivilkkaasta ekstroverttiydestä lähes depressiivisen rauhalliseen introverttiuteen. Talvet kökitään kotosalla ja kesät kukutaan puistoissa, terasseilla, provinsseissa ja ilosaarissa. Zeniläisessä talvimoodissa on se hyvä puoli, että voi keskittyä vahvemmin sisäiseen maailmaansa: kirjoittaa esseitä, laulunsanoja (ja kesäsuunnitelmia), nauhoittaa uusia biisi-ideoita, lukea pari kirjahyllyssä pölyttymään päässyttä klassikkoa, katsoa leffoja ja mennä aikaisin nukkumaan. Kumpikaan olotila ei tuota kärsimystä, jos vain ymmärtää kaiken olevan kausittaista. Mieheni lausahdus osui naulan kantaan: ”Suomen talvessa on parasta se voitonriemuisen varmuuden tunne siitä, että kohta on kevät!”
