Henkilökohtaista
Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.
Teksti Eekku Aromaa
Neuvottelut asekauppasopimuksesta kariutuivat kesällä, mutta tarve sopimukselle ei ole muuttunut.
Heinäkuussa käytiin YK:n päämajassa neuvotteluja, joiden oli tarkoitus olla pitkäaikaisen kampanjoinnin ja työn huipennus. Neuvottelujen lopuksi olisi voitu saada aikaan ensimmäinen maailmanlaajuinen sopimus, jolla sitovasti rajoitettaisiin asekauppaa.
Toisin kuitenkin kävi, eikä valmista saatu. Neuvottelut käynnistyivät hitaasti. Ensin muutama päivä käytettiin siihen, että väännettiin Palestiinan paikasta ja osallistumismahdollisuudesta neuvotteluihin valtiona muiden joukossa. Kokous avattiin vasta tiistaina iltapäivällä, jonka olisi ollut tarkoitus olla toinen kokouspäivä alkuperäisen aikataulun mukaan. Kokouksen avauksen jälkeen kuultiin YK:n pääsihteerin, Ban Ki-moonin puhe, jonka jälkeen neuvotteluja Palestiinan asemasta kokouksessa jatkettiin kulissien takana.
Kun kokouksessa päästiin vihdoin eteenpäin tapahtui kaikki edelleen hitaasti. Muutamat maat pitivät viivyttelypuheenvuorojaan koko kokouksen ajan. Monissa esimerkiksi Kuuban, Pohjois-Korean ja Egyptin puheenvuoroissa oltiin sillä kannalla, että koko kokouksen tulisi käsitellä vain laitonta asekauppaa, eikä edistystä asioiden suhteen varsinaisesti edes tavoiteltu.
Pari viikkoa kokousta jatkettiin hitaasti eteenpäin. Merkittävät neuvottelut käytiin muutamien valtioiden kesken takahuoneissa, joissa haettiin yhteisymmärrystä sopimustekstin saamiseksi eteenpäin. Hiukan yli viikon ajan kokouksen lopussa suljettujen ovien takana käytiin keskusteluja valtioiden kesken, ilman järjestöedustajia.
Yhteisymmärrystä ei kuitenkaan löytynyt yrityksistä huolimatta. Kokous päättyi sekavissa tunnelmissa Yhdysvaltain ilmoitettua, ettei se voi hyväksyä sopimusta tällä aikataululla, tässä kokouksessa. Venäjä, Kiina ja muutamat muut maat yhtyivät Yhdysvaltain toiveeseen prosessin hidastamisesta. Nämä maat haluaisivat nyt viedä asian yleiskokoukseen ja lisäkonferenssiin, jossa yhteisymmärryksen etsimistä jatkettaisiin ja sopimus voitaisiin (mahdollisesti) hyväksyä konsensuksella. Tai no, kukapa sitä tietää mitä ne haluaisivat, mutta tämä on julkilausuttu tavoite.
Pettymys kokouksen päätyttyä oli suuri. Kokoussalin ulkopuolella oli aula täynnä surullisia diplomaatteja, joista monet itkivät pettymyksestä. Muutamat taputtelivat toisiaan selkään tyytyväisinä, olihan sopimuksen torppaaminen osalle myös tavoitteena.
Monien kansalaisjärjestöjen kanta on se, että olisi parempi viedä viimeisin pöydällä ollut sopimusluonnos äänestykseen yleiskokouksessa, jotta siitä ei tarvitsisi tehdä liian vesitettyä kompromissia. Aloite saattaa tälläkin kertaa olla alkuperäisten aloitteentekijämaiden, Argentiinan, Australian, Costa Rican, Suomen, Japanin ja Kenian käsissä.
