Henkilökohtaista
Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.
Teksti Laura Rantanen
Eerika saattaa olla kotonasi. Eerika asuu ehkä naapurissasi. Onko lapsesi hoitokaveri Eerika?
Vaarallisin paikka lapselle on oma koti. Vuoden 2010 tilastoraportin mukaan kyseisen vuoden aikana oli huostassa 10 003 lasta. Kiireellisesti sijoitettiin 3432 lasta. Kiireellisesti sijoitettuja oli 21 prosenttia enemmän kuin vuonna 2009.
Monille luvut ovat vain lukuja. Nyt yhdelle toukokuussa tilastoista pyyhitylle numerolle on nimi: Eerika. Hän oli juuri 8 vuotta täyttänyt tyttö, jonka isä ja äitipuoli kiduttivat kuoliaaksi tämän vuoden äitienpäivänä.
Eerikaa pidettiin nälässä ja pakkosyötettiin. Häntä muun muassa hakattiin erilaisilla välineillä ja pakotettiin juoksemaan tuntikausia ympäri pihaa. Öiden ajaksi hänen kätensä teipattiin selän taakse, kasvot teipattiin ilmastointiteipillä ja tyttö paketoitiin muovin ja lakanan sisään. Paketti sidottiin kiinni sänkyyn, ja Eerikaa pahoinpideltiin kankaan läpi. Naapurit kuulivat seinien läpi, miten äitipuoli huusi tytölle ja haukkui häntä. Välillä äänessä oli myös isä. Pahoinpitelyn ääniä kuului etenkin aamuisin ja iltaisin.
Samaan aikaan Eerikan tapauksen kanssa julkisuuteen tuli alle kouluikäisen tytön tapaus. Tytön elämä oli monin paikoin identtistä Eerikan arjen kanssa: toistuvia pahoinpitelyjä, jätesäkkiin käärimistä, hampaiden irti kiskomista ja niin edelleen. Tämänkin lapsen kidutus alkoi samaan aikaan, kun lapsen kotiin muutti äitipuoli.
Molemmat äitipuolet keksivät miesystäviensä lapsista tekaistuja syytöksiä, joiden varjolla he pääsivät ”kasvattamaan” lapsia. Lasten isät ottivat valheet ja ”kasvatusmetodit” vastaan ja osallistuivat henkiseen ja fyysiseen pahoinpitelyyn.
Stop, moni sanoo nyt. Nuo ihmiset ovat sairaita, ja kyse on yksittäistapauksista. Yleensä lastensuojelu toimii Suomessa lasten parhaaksi. Nämä tarinat ovat kuin kauhuelokuvista. Surullisia, mutta eivät kosketa minun elämääni.
”Tyttö on demoni. Tullut äitiinsä. En ole koskaan tavannut noin hankalaa ihmistä.” Näin kuvaili hyvin koulutettu, arvostettu ja pidetty henkilö taaperoikäistä lasta hänen puolisonsa edellisestä suhteesta. Arki lapsen kanssa oli mahdotonta, sillä ”lapsi oli kuin kirottu”. Voitte arvata, että kun lopulta tapasin lapsen, hän oli mitä herttaisin pieni ihminen. Äitipuoli näki hänessä ehkä piirteitä puolisonsa entisestä kumppanista, mutta ulkopuoliselle se oli mahdotonta. Lapsi oli lapsi. Oma itsensä.
Tuo ei ole ainoa kerta, kun olen kuullut vastaavia kuvailuja uusperheen vanhemmilta. Nämä perheet eivät kuulu lastensuojelun piiriin, vaan ovat ihan tavallisia perheitä. Niissä ei tietääkseni esiinny fyysistä väkivaltaa, vaan asiat ovat varsin esimerkillisesti. Pientä uusperheen kitkaa vain. Sen sijaan hyvin monessa suomalaisperheessä käsi kohoaa lyöntiin tai tukistukseen, eikä sitä useinkaan pidetä väkivaltana.
Iltalehden vaalikoneeseen vastanneista kansanedustajaehdokkaista noin 250 kertoi viime eduskuntavaalien alla sallivansa lasten tukistamisen. Eniten kyllä-vastauksia tuli perussuomalaisten kannattajilta. Keskustan Mikko Ahvenainen kommentoi: ”Lasta saa ja pitääkin tukistaa, ollaanhan se jo nähty, minkälaisia paskiaisia niistä muuten tuolle kaduille kasvaa.” Kristillisdemokraattien Johanna Ylihaverin mukaan lasten kurituskielto on johtanut siihen, etteivät lapset enää kunnioita auktoriteetteja. Vasemmistoliiton Pirjo Rinteen mukaan ”tukistaminen ei kuulu väkivaltakategoriaan.”
Kunnallisvaalit järjestetään lokakuussa. On kiinnostavaa seurata, saavatko lastensuojeluasiat viimein sen painoarvon, joka niille kuuluu. Väkivallassa ja kaltoinkohtelussa uskon porttiteoriaan. Teot raaistuvat asteittain. Tuhannet lapset toivovat, että joku pelastaisi heidät omista kodeistaan, omilta vanhemmiltaan. Julkisuuteen nousseet tapaukset ovat esimerkkejä totuudesta. Eerikan nimi on muutettu, mutta tapahtumat ovat totta.
Olen usein ollut taipuvainen ajattelemaan, että yksityiskohtien kertominen väkivaltatapauksista on turhaa ja vain lisää pahoinvointia. Kun kyse on pieniin lapsiin kohdistuvasta järjestelmällisestä kidutuksesta, silmiä ei kuitenkaan voi sulkea. Sisäasiainministeriö sai elokuun lopussa valmiiksi selvityksensä perhesurmista. Selvityksen mukaan lasten kuolemia olisi voinut ennaltaehkäistä, jos viranomaisten ja lähipiirin tietoon tulleet uhkailut olisi otettu vakavasti ja ongelmiin olisi tartuttu ajoissa.
Selvityksessä esitetään, että viranomaistyön yhteistyömalleja käytetään jatkossa suunnitelmallisemmin ja tehokkaammin. Lainsäädäntö antaa tähän mahdollisuuden, mutta käytännössä yhteistyö ei toteudu. Perheiden hyvinvointia ei tarkastella kokonaisuutena, ja tieto ei kulje.
Nimettömästä alle 5-vuotiaasta oli tehty lastensuojeluilmoituksia yli kuukautta aikaisemmin, kuin hänet lopulta pelastettiin. Ensimmäisiin ilmoituksiin ei reagoitu. Eerikan pahoinpitelystä oli tehty kymmeniä lastensuojeluilmoituksia, ja lapsi oli välillä huostaan otettuna. Hänet kuitenkin palautettiin takaisin isänsä ja äitipuolensa luokse, jossa kidutus raaistui tunnetuin seurauksin.
Lapsen kurittaminen kiellettiin Suomessa lailla vuonna 1984. Runsaan vuoden aikana ainakin 15 lasta on murhattu kotonaan.
