Henkilökohtaista
Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.
Teksti Suvi Auvinen
Kansalainen, päätimme juuri oikeuksistasi, niitä ei enää ole, PLIM!
”Kansalaiset, medborgare. Olemme päättäneet, että jatkossa poliisi saa vapaasti, vailla sen kummempaa syytä kuin epämääräinen epäilys, murtautua tietokoneillenne ja seurata kaikkea niillä tapahtuvaa toimintaa. Saamme myös käyttää mystisesti nimettyjä ’salaisia pakkokeinoja’ teihin. Tästä ei tarvitse kertoa teille, eikä tähän tarvita sen kummempia lupia. Lisäksi olemme tehneet 92 muuta muutosta ja lisäystä esitutkinta- ja pakkokeinolakiin sekä poliisilakiin. Kaikki tämä teidän parhaaksenne. Valitusoikeutta ei ole.”
Eihän siitä meille ihan näin kerrottu, mutta kaiken reiluuden nimissä olisi pitänyt kertoa. Tuhat sivua, 310 000 sanaa, eli Sinuhe egyptiläisen verran tekstiä oli livahtaa läpinuijittavaksi reilu viikko sitten. Hallituksen harmiksi Piraattipuolue oli mennyt lukemaan esityksen läpi ja nosti asiasta metakan. Piraateilla sen enempää kuin kansalaisillakaan ei kuitenkaan ole asiassa minkäänlaista sananvaltaa. Kyllähän demokratiassa meluta saa, mutta mihinkään se ei johda. Siinähän louskuttavat, ajattelee hallitus, ja nauraa partaansa.
Valiokunnat, jotka lakialoitteet hallitukselle valmistelevat, koostuvat pienestä määrästä ihmisiä. Esimerkiksi ympäristövaliokuntaan kuuluu 17 jäsentä, jotka hiljan äänestivät siitä, esittävätkö hallitukselle ilmastolakia. Eli lakia siitä, että päästöjä on pakko vähentää ja että voitaisiin olla tuhoamatta tätä planeettaa ihan nyt seuraavan hallituskauden aikana.
Äänestys meni tasan, 8–8 (joku oli ilmeisesti kotona nukkumassa tai äänesti tyhjää), joten asia ratkaistiin arvalla. Niin. Arvalla. Tällä kertaa arpaonni suosi ilmastolakia, eli seuraavalle hallitukselle esitetään, että voitaisiin vähän jutella lisää siitä, pitäisikö tässä nyt alkaa ihan joku lakikin säätää, joka sitten voitaisiin lyödä kansanedustajille eteen sellaisena tiiliskivenä, ettei sitä kukaan pysty lukemaan.
Vaikka kuinka olisi sitä mieltä, ettei eduskunnan herrakerholla ole mitään tekemistä ihmisten arkipäivän kanssa, sen säätämillä laeilla on. Systeemi, jossa lait säädetään, on vähintäänkin arveluttava demokratian näkökulmasta. Kansanedustajat eivät voi ehtiä lukemaan tuhatsivuisia lakialoitteita, ja niiden kirjoittajat ovat hyvin tietoisia tästä. Näin ollen laeista äänestäminen tapahtuu puolueen linjan mukaan, eli suurimman osan ajasta kansanedustajat eivät tiedä, mistä äänestävät. ”En tiennyt” ei kuitenkaan ole hyväksyttävä selitys esimerkiksi yksilönvapautta ja tietoturvaa kaventavia lakeja hyväksyttäessä.
Eduskunta päättää meidän elämästämme, halusimme sitä tai emme. Koska yksittäiset kansanedustajat eivät joka tapauksessa voi tietää mistä äänestävät, on aivan sama kenet heistä äänestämme laeista päättämään. Äänestäjien tulisi ymmärtää, että ehdolla ovat puolueet, eivät ihmiset. Henkilökohtaisesti en voi allekirjoittaa yhdenkään ehdolla olevan puolueen ajatuksia niin suurelta osin, että haluaisin heidät päättämään asioistani. Minun asiaani eivät aja Kokoomus (porvarit), Keskusta (jyväjemmarit), SDP (takkinsa kääntänyt entinen työväenpuolue), RKP (jag pratar inte svenka), KD (Päivi Räsänen), Vihreät (”meillä olis nää arvot, mutta voidaan joustaa mistä vaan jos saadaan valtaa”), Vasemmistoliitto (agenda kateissa since SKDL) tai PerSut (sieg heil!). Piraatit, SKP:n ja Muutos 2011:n voi suosiolla jättää huomiotta, eikä kukaan näihin puolueisiin kuulumaton varmaan ihmettele miksi.
Kenet näistä sinä valitset ajamaan asiaasi? Vai olisiko jo aika antaa olla ja pyrkiä sen sijaan kohti toisenlaista päätöksentekojärjestelmää?
P.S. Yrittäkääpä huviksenne löytää tieto siitä, koska poliisilain uudistus menee eduskunnan äänestettäväksi.
