Henkilökohtaista
Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.
Teksti Pertti Laesmaa
Mutsi on bestis.
Sunnuntaina aamulla panin FB-sivulleni Henry Theelen Orvokkeja äidille. Samalla mainitsin, että menen viemään orvokkeja Orvokin haudalle. Panin myös vuonna 2007 Voimaan kirjoittamani jutun, jossa kävin Paavalin kirkolla keskustelemassa äitini hautajaisista kirkkoherran kanssa.
En vie haudalle varsinaisesti orvokkeja, vaan joitain Viola-suvun kukkia, jotka poimin kävellessäni. Niin tein nytkin. Asetin 5-6 lyhyttä, sinistä kukkaa hautakivelle.
Luin nimiä ja päivämääriä hautakivestä. Ja taas totesin, että ollaan tyttärien kanssa ainoat, jotka ovat suvustamme jäljellä.
Hautausmaalta jatkoin suoraan Paavalin kirkolle. Paavalintsyrkassa oli Stadin Slangin seurakunnan kanssa järjestämä ”Mutsi on bestis”.
Käytävällä Lasse Liemola tuli kättelemään ”Tu tsittaa tonne eteen vaikka jeparibosse Riikosen viereen.” Kerroin, että riparissa istuttiin aina ylhäällä parvella. ”Voinhan mä tullakin. Mulla on puhtaat paprut”, vastasin. ”Ku sä et enää oikeen vaan muista mitään…”, Lasse vastasi.
Mihkään Riikosen viereen menny. Jäin tokalle riville Jukka Riikosen, Pertti Salolaisen ja Tuija Rantalaisen taakse.
Kun Cata Mansikka-aho tuli, Lasse huikkas ”Me tsittaa Peran viereen. Varo sitä!” Se vika lause oli täysin tarpeeton. Kuittasinkin samantien ”Höpöhöpö!”
Yhdessä laulettiin paljon. Tietysti slangiks.
Tuija Rantalainen esitti kaksi päivää sitten ensiesityksensä saaneen Lyylin ja Liisan. Laulu liittyi vuonna 1996 paljastettuun Työläisäiti-patsaaseen. Mutsi kävi paljastustilaisuudessa. Samoin Ahtisaaret. Jazziakin oli. Jeparibosse Riikonen soitti trioineen. Vikana tsibaleena oli Summertime, jonka Cata meni sjungaamaan.
Puheista paljastui, että Salolainen on ristitty Paavalintsyrkassa. Oli budjannut tossa ihan vieressä. Ilmanks käytiin kumpikin Tossua. Ministerin edesmennyt puolisokin oli näiltä kulmilta.
Lasse oli päässy ripille tässä kirkossa. Kastepaikkaa ei tienny. Yritti kysellä broidiltaan Jorilta, mutta tämä oli juuri silloin joutunut puhelimeen ulos.
Loistavan Tsennaatko vielä sen biisin esittäjällä Olli Anikarilla oli myös juurensa täällä.
Aivan huippu oli Salolaisen lukema Stadilaisen katkismuksen 10 käskyä, osin selityksineen. Sillä oli se munnari muuten taas mukanaan. Ja miksei, ku kerran osaa soittaa sitä.
Lopuksi lauloimme seisaallaan Nyt Bossin kunniaksi soin.
Ohjelman päätyttyä menin moikkaamaan kirkkoherraa, joka siunasi mutsini aikoinaan. Vielä muisti minut.
Kartsalla sytytin taas snagan. Nyt kävelin vuorostaan Hämeentietä pitkin kirkolta himaan. Ilma oli kaunis ja olo kevyempi kuin vuonna 2007.
Mutsi muuten on bestis. Pitäkää mielessä!
