Henkilökohtaista
Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.
Teksti Mikael Kallavuo
Annetaanko Olli Rehnille ehdotonta valtaa vai putkaa?
Euron konkurssin partaalle vieneitä komissaareja yritetään palkita suuremmilla diktatuurisilla valtuuksilla vaikka demokratiassa heidät pitäisi siirtää jo syrjään.
Kuka olisi niin vastuuton, että antaisi juopuneena horjahtelevalle komissaari Olli Rehnille autonsa avaimet? Ei kukaan, joka haluaa estää autonsa kolhiintumisen tai romuttumisen.
Mikä maa olisi niin vastuuton, että antaisi avoimen valtakirja taloutensa hoitamiseen henkilöille, jotka ovat juuri ajaneet konkurssin partaalle yhden maailman suurimmista talouksista?
Joukko arvostetuimpia talousasiantuntijoita kuten Paul Krugman, Joseph Stiglitz, Martin Wolf ja Nouriel Roubini ovat pitäneet EU:n viimeaikaista talouslinjaa syyllisenä kriisin pahenemiseen. Kriisimaita on määrätty järjettömän ankaralle säästökuurille. Euroopan keskuspankki on syyllinen Kreikan, Portugalin, Italian ja muiden maiden korkotasojen nousemiseen kestämättömälle tasolle.
Maalaisjärjen mukaan euron kriisiin ajaneet ylimmät virkamiehet eli komissaarit tulisi demokratiassa siirtää syrjään eikä suinkaan antaa heille lisää valtaa.
Nyt komissio on itse ajamassa lakeja, joilla jokaisen euromaan olisi luovutettava taloutensa määräysvalta komissiolle, siis talouskriisiin syyllisille.
Sehän on sama kuin jos päin lyhtypylvästä ajanut pikkujoulujuhlija hoiperrellen sammaltaisi poliisille: ”Anna uusi mahdollisuus, niin kyllä näytän (hik) miten sitä oikein ajetaan – ja kunnolla!”
Ennen joulua EU:ssa yritetään ajaa läpi päätöksiä, joissa jo möhlineet komissaarit saavat laillisen oikeuden tarkastaa kunkin maan budjetit ja myös mahdollisuuden painostaa leikkauksiin, siis käytännössä heikentää vanhustenhoitoa, vähentää opettajia, sairaanhoitajia, lastentarhoja ja huonontaa julkista liikennettä ja muita julkisin varoin tuotettuja palveluja…
Ulkoministeri Erkki Tuomioja kysyy huolestuneena blogissaan (3. joulukuuta), ovatko nämä erityisesti Saksan ajamat uudistukset kokonaisuudessaan oikean suuntaisia: ”vai ovatko ne myös yritys sitoa tulevat päättäjät anti-keynesiläisiin ja monetaristisiin ratkaisuihin, jotka parhaimmassa tapauksessa ovat toimimattomia ja huonoimmassa sosiaalisesti ja taloudellisesti kielteisiä?”
Saksan kansleri Angela Merkel lienee sopinut Euroopan keskuspankin johtaja Mario Draghin kanssa, että kriisimaita ei auteta ennen kuin Saksa on saanut haluamansa sopimukset läpi, asiasta kirjoitti Ezra Klein Washington Postin blogissaan (2. joulukuuta). Saksa on ajanut erittäin voimakkaasti lisävaltuuksia, jotka tukevat sen jo kauan havittelemaa määräävää roolia EU:ssa, analysoi Tony Corn artikkelissaan 29. marraskuuta.
Taloustoimittaja Jan Hurri (27. marraskuuta) pitää meneillään olevaa vallansiirtoprojektia yhtenä suurimmasta EU:n historiassa, jolla on merkittäviä uhkakuvia Suomelle. Esimerkiksi velkojen muuttuminen yhteisvastuulliseksi saattaa nostaa Suomen vastuuosuutta jopa noin kaksi kertaa suuremmiksi kuin maamme nykyiset velat: ”yhteisvastuu paukauttaisi Suomen valtion velkavastuut suurin piirtein kaksin verroin valtion nykyistä omaa velkaa suuremmiksi.”
Saksa ja Ranska ovat kahdestaan muokkaamassa uusinta esitystä, joka muiden maiden olisi hyväksyttävä erittäin pikaisessa aikataulussa. Entinen europarlamentaarikko Esko Seppänen kirjoitti Uuden Suomen bloginsa (25. marraskuuta) jatkokeskustelussa, että komissiolta on olemassa jo valmis lainsäädäntöehdotus. Lainsäädäntö kautta uudet esitykset voidaan tarvittaessa ajaa hyvin nopeasti lävitse toisin kuin EU:n massiivisten perussopimusten muutosprosesseissa, joissa tarvitaan kunkin maan erillinen suostumus.
Eli kohta euromaita ohjaa kahden promillen uusliberalistisessa humalassa joukko sammaltavia dogmaatikkoja, jos heille luovutetaan tänä tai tulevina viikkoina avoin valtakirja.
Kuka sen antaa? Maan hiljaisetko, jotka eivät viitsi soittaa tai lähettää sähköpostia arvon kansanedustajille?
Vai ministeritkö jotka eivät äänekkäästi protestoi vaikka kyseessä on maamme kaikkein keskeisin päätös, jotta Olli Rehn saisi ajaa dogmaattisessa humalassaan yhä uudelleen ojaan vaikka hän sillä vaarantaa miljoonien hyvinvoinnin ja tulevaisuuden.
