Teksti Tuuli Ojakangas

Jo yhden asteen alennuksella sisälämpötilassa voi lämmityskuluissa säästää viisi prosenttia!

Ilmastoprojektimme tutustumisretki Seitsemisen kansallispuistoon oli onnistunut. Puisto on kaunis ja siellä on ainutlaatuista jopa 400-vuotiasta aarniometsää. Multiharjun jo vuonna 1910 suojellun aarniometsän maa on ihanan pehmoisen ja paksun sammalkerroksen peitossa. Sitä kun ei kukaan ole mennyt rikkomaan hyvään aikaan, vaikka useamman meistä olisi tehnyt mieli oikaista sammalpatjalle hetkeksi. Multiharjulla on kuitenkin tarkasti pysyttävä polulla.

Ilmastoperheporukassa suurin osa on lapsiperheitä, mutta mukaan oli lähtenyt myös muutama keski-iän ylittänyt pariskunta. On ihailtavaa, että vanhemmatkin ihmiset ovat uteliaita kokeilemaan elämäntavanmuutosta. Oli ilahduttavaa huomata, että Ilmankosissa säästäväisyys otetaan todesta. Projektiin liittyvät tietolappuset olivat jo kertaalleen tulostettua kierrätystavaraa.

***

10.–15. lokakuuta on energiansäästöviikko. Mekin alamme kirjata tarkemmin kulutustamme ylös ja parin kuukauden päästä laskemme niiden perusteella hiilijalanjälkemme. Jännittää. Vaikka vanhempani seuraavat sähkön- ja öljynkulutustaan säännöllisesti, kukaan ei ole aiemmin tarkastellut kulutuksen ilmastovaikutuksia. Vaikka numeroissa kulutus siis ei ehkä vaikuttaisikaan tähtitieteelliseltä, vaikutus voi olla pelottavankin suuri.

Talomme lämpiää öljyllä ja öljykattila on jo iäkäs. Muista lämmityskeinoja on tarkasteltu, mutta luotettavan ja edullisen vaihtoehdon puutteessa vanha kattila jatkaa yhä savottaansa. Ehkä tähän Ilmankos-asiantuntijat voivat jatkossa tarjota neuvoja.

Olen sitä mieltä, että meidän perhekokoonpanomme on kokonaisuudessaan ympäristöystävällisempi, kuin mitä se olisi ydinperhemallin mukaisen kolmen hengen kohdalla. Saman katon alla, samoilla lämmityskustannuksilla ja vain hiukan suuremmalla puurokattilalla elää nyt kolmen sijasta seitsemän henkilöä. Vaikka asumisratkaisumme on väliaikainen, olen viime aikoina pohtinut yhteisöllistä asumista myös jatkossa. Uskon, että vaikkapa pihapiirin jakaminen muutaman samanmielisen perheen kanssa ei olisi ollenkaan hassumpaa.

***

Kävimme vastikään ilmastoperheiden energiansäästöillassa ympäristötietokeskus Moreeniassa. Mukana olivat itseni lisäksi vanhempani ja ipanat. Pohdimme energiatilannettamme ja lainasimme elektronisten laitteiden sähkönkulutusta ja tehoa mittaavan laitteen.

Huonelämpötilan suositellaan olevan enintään 21 astetta. Siinä menemme jonkin verran yli, koska ulkolämpötilan mukaan säädettävä lämmitys ampuu joskus yli, harvemmin ali. Tasaista tuntuu olevan vaikea sieltä saada. Toinen syy on, että emme ole tottuneet käyttämään lämmintä vaatetta sisällä, vaan koikkaloimme usein yöpaidoissa. Vanhempani seuraavat kuitenkin sisälämpötiloja säännöllisesti.

Energian säästäminen lämmityksen kautta on jo ikivanha juttu. Syyskuussa isoisäni luona vieraillessamme bongasin seinältä Esko-energiamittarin, jolla on ikää jo kolmisenkymmentä vuotta.

”Säästäkäämme energiaa (oman ja) kehitysmaiden hyväksi”, Esko-mittari kehottaa.

Tiedä sitten, miksi tuo oma on suluissa. Mittari on isoäitini peruja ja tullut YK:n naisten kehitysrahastosta. Muistan pahvisen mittarin ja siihen liimatut jännät eriväriset liekit jo pikkutyttöajoiltani. Hauska sattuma, että nettiä selaillessani huomasin, että UN Women kirjoittaa kuluvan vuoden ensimmäisessä lehdessään Eskosta: UN Women Uutiset 1/2011 (PDF).

Mittari on pahvilappu, joka näyttää huonelämpötilan liekin värillä. Esko neuvoo lääkäreiden suosituksiin vedoten, että ideaali olisi 20 astetta ja öisin jopa 18! Onkohan joku tätä joskus noudattanut? Mutta kaipa tuohon tottuisi. Esko tietää kertoa, että jo yhden asteen alennuksella voi lämmityskuluissa säästää viisi prosenttia.

***

Kodinkoneemme on valittu pitkälti energiankulutuksen perusteella eivätkä siis ole mitään suuria energiasyöppöjä, mutta joskus niiden käyttöön voisimme kiinnittää enemmän huomiota. Esimerkiksi jääkaappia auomme välillä liian ahkeraan. Äitini seuraa kylmälaitteiden lämpötiloja, ja pitää niistä huolen, joten niissä tuskin tarvitaan säätämistä. Hyvä huomio energiaillassa oli kuitenkin se, että jääkaappi on silloin tällöin muistettava vetää ulos kolostaan ja imuroida kaapin taustat. Muuten se kerää itselleen pölystä turkin.

Sähkölaitteet eivät meillä ole valmiustilassa yleensä muuta kuin päivällä, kun niitä käytetään. Katkaisimelliset jatkojohdot toimivat tässä hyvin: napin painalluksella saa usean laitteen virrat kokonaan katkaistua. Mittailemme lainaamallamme laitteella vempeleiden kulutusta ja jahtaamme suursyöppöjä.

Pyykkikoneemme tunnistaa pyykkimäärän ja säätää veden sen mukaisesti. Ei silti, harvoin koneet vajaiksi näin suuressa porukassa jäävätkään. Suihkussa emme vietä kymmeniä minuutteja, vaan sampoon laitonkin ajaksi hana laitetaan kiinni. Vaikkakin talon nuorisolla tämä saattaa joskus unohtua.

Veden säästämisestä puheen ollen, älkää ihmeessä uskoko sitä järjetöntä vessapaperimainoskampanjaa, joka käskee heittämään biohajoavan hylsyn pönttöön! Mitä käsittämättömin idea ja mitä typerin mainoskampanja! Eihän sillä ole mitään väliä, hajoaako se rulla sinne veteen vai ei. Kemikaaleja, vettä ja ylimääräistä työtä vedenpuhdistamolla joudutaan silti käyttämään ekstra-annoksina, jotta vedestä saadaan roskat pois. Eihän ruuantähteitäkään pönttöön saa heittää, vaikka ne luonnossa hajoavatkin. Biojätteisiin nämä hylsyt kuuluvat. Vedenpuhdistamo joutuu joka tapauksessa kuljettamaan vedestä onkimansa moskat kaatopaikalle, joten eiköhän säästetä heiltä turha ja kallis työ. Pönttöön kuulumattoman jätteen puhdistamisen muuten arvellaan pelkästään pääkaupunkiseudulla maksavan vuosittain noin 400 000 euroa, että kyseessä ei ole ihan mikä tahansa marmatus.

***

Ruuanlaitossa energiaa voi säästää yksinkertaisin keinoin. Kansi kattilan päälle, kun ruokaa tehdään liedellä ja vesilasit uusiokäyttöön, niitä ei tarvitse joka kerta pestä. Nimikkolasit voisivat tässä toimia paremmin kuin sinne tänne keittiönpöydille asetetut samanlaiset kupit. Eihän sitä enää hetken päästä muista, mihin oman kuppinsa juuri laittoi. Nämä esimerkiksi.

Kuitenkin ainakin yksi asia, missä meillä on selvästi parannettavaa, on sauna. Saunomme paljon, koska kaikki pitävät siitä kovasti. Mutta usein sauna saa odottaa lämpimänä, että saunojat saavat muut asiat hoidettua. Hyi meitä!

***

Suurin osa lampuistamme on energiansäästölamppuja. Energiansäästölamput ovat tuoneet kaiken vaikeaselkoisuutensa ja valikoiman laajuuden lisäksi kolmannenkin ongelman: kun on kerran oppinut, että valot on joka välissä sammutettava, on äärimmäisen vaikeaa muistaa olla sammuttamatta niitä. Sitenhän ne kuitenkin vähemmän sähköä veisivät.

Sen verran olen isäni ”epäilyttävä kunnes toisin todistetaan” -asenteesta omaksunut, että en ole saanut itseäni vakuutetuksi näiden lamppujen kannattavuudesta. Jos ne säästävätkin energiaa, ongelmajätteeksi päädyttyään ne kumoavat tämän säästäväisyyden. On se kumma, ettei nykyteknologialla saada aikaiseksi jotakin, mikä sekä säästää että on kierrätettävissä ilman ongelmia.

Lisää mielenkiintoisia energiansäästövinkkejä voi käydä katsomassa RANEsta (rakentamisen ja asumisen energianeuvonta).

***

Ensi kerralla puhun enemmän jätteistä, mutta tässä muutama sananen vielä introksi. Talomme lähistöllä Tampereen Ruskon teollisuusalueella sijaitseva jätteenkäsittelylaitos hakee laajentumislupaa kolminkertaistaakseen käsiteltävät jätemäärät. Aivan laitoksen aitojen vierestä kulkevasta läheiseen järveen vievästä laskuojasta löytyi muutama vuosi sitten kolibakteeria. Ilmeisesti tilanne on sittemmin korjaantunut, kun laitosta pyörittävä yritys nyt uskalsi ryhtyä havittelemaan laajentumista.

Laajenemisen ympäristövaikutuksiin voi tutustua ja ottaa kantaa 14. marraskuuta saakka Pirkanmaan ELY-keskuksessa. Ympäristövaikutusten arviointiraportti löytyy täältä (PDF).

***

Marraskuussa isäni ja minä menemme ympäristöystävällisille ostoksille Lempäälään muiden ilmastoperheiden kanssa. Ja tietysti jatkamme energiaprojektiamme.