Henkilökohtaista
Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.
Teksti Hanna Kuusela
Mitä luin tänään: Karsintavaihe
Näyttää siltä, että meillä on kaksi vaihtoehtoa:
Voimme lisätä julkista tilaa – tai yksityistää sitä.
Voimme taistella työoikeuksista – tai kasvattaa vuokratyön määrää.
Voimme pitää kiinni yksityisyydensuojastamme – tai asentaa paikantamia puhelimiimme, autoihimme ja kissoihimme.
Voimme tarjota masentuneille hoitoa – tai antaa heille enemmän mielialalääkkeitä.
Voimme rakentaa pyöräteitä – tai pystyttää rakennuksia, joihin pääsee vain autoilla.
Voimme vähentää työntekoa – tai syödä piristeitä.
Voimme vahvistaa julkista terveydenhuoltoa – tai vaatia yksityisiä sairasvakuutuksia.
Voimme antaa ihmisten liikkua vapaasti kaupungissa – tai rakentaa lisää vartioituja asuinalueita.
Voimme pitää kaikkia tasa-arvoisina – tai merkitä rekistereihin rikkeitämme ja antaa ihmisille erilaisia luokituksia.
Maarit Verrosen romaani Karsintavaihe kuvaa maailmaa, jossa huonommat vaihtoehdot ovat toteutuneet. Romaanin todellisuudessa ihmiset on jaettu eri statusluokkiin, siellä töitä tehdään ympäri vuorokauden ja varattomimmat elävät suljetuissa asuntoloissa. Kukaan ei voi hyvin, ja yksityiset turvayritykset määräävät ihmisten kohtaloista. Kirja kylmää.
Monien dystopioiden tapaan kirjassa on myös heikkoutensa. Romaania ei voi kiittää kekseliäästä kielenkäytöstä tai vahvasta psykologisesta silmästä – ellei sitten keskivertoisella kerronnalla ole tavoiteltu keskivertoihmisen maailmankuvaa. Päähenkilö on jokseenkin lattea ihminen, ehkä siis hänen kauttaan suodatettu kerrontakaan ei voi olla muuta kuin latteaa.
Verrosen kuvauksessa on kuitenkin yksi nerokas piirre: romaanin tulevaisuudenkuva on niin lähellä omaamme, että se on pakko ottaa vakavasti. Sitä on vaikea sivuuttaa tieteiskirjallisuutena, mielikuvituksen tuotteena tai villinä paranoiana. Yhtymäkohtia siihen, mitä tapahtuu nyt, on liikaa. Kirja vaatii miettimään, mitä tapahtuu, jos emme välitä nykypolitiikasta. Mitä tapahtuu, jos otan uuteen autooni paikantimen tai otan vastaan jälleen yhden vuokratyökeikan?
Toisin kuin monet klassikkodystopiat Orwellista Huxley’hin, Karsintavaihe pelottaa juuri minua – ei Neuvostoliiton tai Yhdysvaltojen kansalaista, ei ajallisesti tai paikallisesti kaukaisten diktatuurien ihmisiä. Siksi kirja kannattaa lukea.
(Lukuvinkistä kiitos Soljalle. Vinkkejä saa lähettää enemmänkin.)
