Henkilökohtaista
Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.
Teksti Taru Torikka
Kirjoittajan kärsivällisyys ei riitä paljetteihin.
Ihastuin kesällä OutsaPopin esittelemän taiteilijan Ann Carringtonin teoksiin, joissa tuhannet helmiäisnapit muodostavat mustalla kankaalla brittiläisen ikonografian kuvia: Union Jackin, hallitsijan kruunun, Elisabet II:n postimerkkiprofiilin. Kuvat yksityiskohdista saivat minut lääpälleni.
Taiteilija viittailee lontoolaiseen ”Pearly kings and queens” -traditioon. Cockney-naisten ja miesten perinteeseen kuuluu pukujen koristaminen juhlaviksi lukemattomilla pikkuruisilla helmiäisnapeilla ja niissä ylpeänä pasteeraaminen.
Meitä muotiharrastajia on jonkin aikaa riivannut harakkakuume, joka ilmenee kaiken paljettisen hamuamisena. En ole kiinnostunut polyesterille pikku sormin koneommelluista muovipaljeteista (ja kalliimmat, häpeämättömän ihanat, taidokkaasti viimeistellyt sillkiset paljettiluomukset ovat pysytelleet minun ulottumattomissani). Koska luultavasti pirukaan ei ompelisi paljetteja käsin, olen eksperimentoinut muista materiaaleista valmistamieni pyörylöiden kanssa.
Carringtonin nappiduunit avasivat sisäisen pearly queenini silmät arkisten kiinnikkeiden dramaattisille mahdollisuuksille. Olen matonkutojan lapsi, joten ulottuvillani on laatikkotolkulla matonkuteiksi päätyneistä rievuista poistettuja nappeja.
Pääasiallinen käsityöinspiraation lähteeni, Queen Michelle on lanseerannut käsitteen olkapäädraama. Aion luoda sitä vanhan neuleen hartioille mustien, harmaiden ja hopeisten nappien röykkiöillä. Pelkäsin homman olevan kärsimättömälle liian hidasta. Näin lupaavan möykyn sain kuitenkin jo aikaiseksi Lou Reedin Berlin-konserttitaltioinnin äärellä, vaikka välillä piti pyyhkiä kyyneleitä.
