HenkilökohtaistaKirjoittanut mira karjalainen

Meiltä et varasta!

Lukuaika: 2 minuuttia

Meiltä et varasta!

HenkilökohtaistaHenkilökohtaista

Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.

Teksti Mira Karjalainen

Auringonkukka lähti pihasta jolpin matkaan. Miksi se suututtaa niin?

Nuori mies hiippailee hätääntyneen näköisenä kyyryssä kohti rapun ovea, toisessa kädessään auringonkukka. Häntä saattelee raivostunut huuto. Minun kidastani.

Hei, mitä sä luulet tekeväs! Älä pölli meidän kukkia! Ei toisten pihasta saa tulla varastamaan! Hei pelle, mä puhun sulle!

mainos

Mies ehtii luikahtaa HOAS:in kerrostaloon sisälle. Pihalla huomaan multamuhkuran; mies on repinyt kukan juurineen ja kiskaissut varren kahtia matkalle kotiinsa. Romanttinen rakkaudentunnustus loppukesän iltana? Piristystä omaan masentavaan opiskelijaelämään?

Huomaan olevani loukkaantunut ja näreissäni. Olen asunut pitkään tässä yhteisössä ja sen keskuspihan auringonkukat, joitten istuttamisesta kunnia ei todellakaan kuulu minulle, tuovat iloa iltapäiviini. Miten hemmetissä se opiskelijanilviäinen saattoi kehdata varastaa meiltä? Mehän olemme yhteisöasujia ja hyvien puolesta pahaa vastaan!

Varastaminen on väärin, mutta sitä on monen laista. Varastamisella on olemassa erilaisia laillisia ilmaisuja optioista lähtien ja toisaalta esimerkiksi nälkäänsä ruoan anastamista monikaan ei pidä kovin tuomittavana. Täytyy siis tarkastella millainen ja missä tilanteessa tapahtuva varastaminen on ehdottoman väärin: millä perusteella meidän (minun!) kukkia ei saa näpistää.

Monet asettavat moraalin jonnekin ”Stockalta ei oo niin törkeetä nyysiä” ja ”Yksityiseltä varastaminen on sikamaista” välille tai ainakin niin, että ”Parempi nyysiä Stockalta/kaupungilta kuin yksityiseltä”. Mihin tässä asetelmassa asettuvat ison yhteisön pihakukat? Kannatanko minä yksityisomaisuuden äärimmäistä suojelua, vaikka auringonkukka piristäisi kenties juuri itsemurhaan taipumassa olevan opiskelija(nilviäise)n elämää tai toisi hänelle poika/tyttöystävän? Onko iso yhteisömme jo niin iso, että se näyttäytyy ulkopuoliselle Stockana tai jopa Kaupunkina?

Miksi vaihtoehtoyhteisössä asujien omaisuutta tulisi kunnioittaa jotenkin enemmän kuin Stockmannin osakkeenomistajien, heistäkin useimmat ovat kaiketi ihmisiä? En ollut itse kantanut korttakaan kekoon kyseisten auringonkukkien istutukseen tai kasteluun, mutta suuttumukseni nousi juuri yksityisomaisuuteen puuttumisesta. Mielestäni on typerää varastaa tai tuhota kaupungin omaisuutta ja huomauttaisin varmasti, jos näkisin jonkun nyhtävän irti kaupungin istutuksia. En kuitenkaan näe itseäni saamassa raivaria ja juoksemassa kaupungin omaisuutta tuhoavan perään. Minua siis risoo tässä kukkarikoksessa nimenomaan yksityisen, ei yhteisen varastaminen. Vai onko kipupiste meidän yhteisen, ei kaikkien yhteisen anastamisessa?

Opiskelijapojalle tiedoksi: sinulla ei ole enää asiaa meidän pihaan. Mä muistan sut.