Henkilökohtaista
Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.
Teksti Disco Deleuze & Louis Althustler
The Jacka kunnioittaa legendan muistoa uudella levyllä. Sen kannessa käydään sotaa.
Rap-legenda 2Pac olisi täyttänyt eilen vuosia. Mikä sen parempi ajankohta avata Multitunes-blogin suomenkielinen sivuhaara. Tästä lähtien siis tutkailemme musiikkimaailmaa myös täällä Fifin alla.
Avaamme pelin länsirannikon gangsta-räpillä.
Paitsi 2Pacin synttärit, eilen oli erään levyn julkaisupäivä. The Jacka päätti kunnioittaa 2Pacin muistoa julkaisemalla tämän syntymäpäivänä albuminsa Tear Gas. Kyseessä on epäilemättä viime aikojen odotetuin ja hypetetyin räppialbumi Bay Arealta.
Levyn kannessa The Jacka johtaa joukkojaan läpi taistelukentän. Mitä on tapahtunut? Obaman valinta ei ole poistanut konflikteja, yhteiskunnallinen tilanne on kärjistynyt sisällissodaksi. Nimen mukaisesti ilma on täynnä kyynelkaasua, mutta toisin kuin on totuttu näkemään, kaasuverhon läpi ei marssi yskiviä protestoijia vaan kaasumaskein varustautunut joukkio aseet kädessä.
We from the Bay, the home of Huey P. Newton / Strapped and in all black like the Panther Party
Kannen antama kuva on kuitenkin harhaanjohtava. Biisit eivät ole vihan purkauksia tai sodanjulistuksia systeemille. Jackan tyyli on suorastaan ”gangsta but emo”. Aiheet ovat tutut: ilman rahaa ei elämässä ei pärjää, rehellisellä duunilla ei rikastu, pakko hustlata, hustlaus on kovaa touhua.
Voted for Obama ’cause he’s black / but it’s still war / Niggas got straps / but don’t know what to kill for
Elämä kapitalismissa on pahimmillaan kaikkien sotaa kaikkia vastaan, sehän jo tiedettiin. Köyhyys ajaa epätoivoon ja huumebisnes on kovaa peliä. Samaan tapaan kuin 2Pac, The Jacka maalailee kuvaa elämän raadollisuudesta äärimmäisen köyhyyden ja äärimmäisen rikkauden jakamassa maailmassa osoittamatta tietä muutokseen.
Yllättäen kuvaan astuu kuitenkin uskonnollisuus. The Jacka tunnustautuu muslimiksi, ja räppää jatkuvasti ristiriidoista ihanteidensa ja käytännön elämän välillä:
Gangsta from the M-O-B, but in Allah we trust / I try to purify my heart, because I’m a slave to my thoughts / I’m a monster out here, because I change when it’s dark
The Jackan tyylissä on jotain, mikä saa hänet erottumaan valtavasta määrästä tylsää kovisräppiä. Ehkä se tiivistyy näissä SF Weekly-lehden kommenteissa:
What separates Jacka from your average hood hustler–turned–rhyme spitter? Despite his lofty swagger in the studio, in person he comes off as an unpretentious dude who sees no separation between himself and his audience.
Jacka’s combination of melodic, reggae-inspired cadences; hard-core street lingo; and ghetto-derived spirituality has given him an almost Tupac-esque appeal that’s more universal than regional.
Tsekkaa The Jackan bonusbiisit englanninkielisestä Multitunes-blogista. Albumin biiseillä feattaavat mm. Andre Nickatina ja Devin The Dude.
R.I.P. Tupac Shakur. Eläköön West Coast hip hop.
