Yhdysvaltain presidentinvaalit järjestetään neljän vuoden välein, ja joka kerta niitä kutsutaan historian tärkeimmiksi. Tavallaan tämä pitää paikkansa, sillä joka kerta valitaan kahden eri tulevaisuuden väliltä, eikä menetettyä vaihtoehtoa koskaan nähdä. Millaisessa maailmassa eläisimme, jos vuonna 2000 äärimmäisen tiukassa vaalissa voittajaksi olisi vahvistettu George W. Bushin sijasta Al Gore? Ainakin Lähi-idän tilanne ja ilmastokriisin hoitaminen voisivat näyttää aivan erilaisilta – tai sitten eivät.

Nyt on varmaa, että näemme Donald Trumpin toisen kauden Yhdysvaltain presidenttinä. Tilanteen koko järkyttävyyttä on vaikea tiivistää merkkimäärän rajoissa tähän tekstiin. Niin monet globaalit ongelmat, niin monien ihmisten kärsimys ja perustavanlaatuisten oikeuksien toteutuminen ovat pelissä Yhdysvalloissa, jota on pidetty länsimaisten arvojen linnakkeena.

Maailma käänsi peruuttamattomasti kylkeään varhain aamulla Suomen aikaa. 

Voimankin toimituksessa on viime aikoina pohdittu Trumpista uutisointia ja hänestä julkisuudessa käytyä keskustelua. Miten suhtautua näin äärimmäiseen hahmoon, joka on kuitenkin jo kohta kymmenen vuotta hallinnut Yhdysvaltain politiikkaa, ja jonka toimintamallia on menestyksekkäästi kopioitu eri puolilla maailmaa? 

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Kysymys palautuu ajatukseen normaalista. Onko vaarallista, että Trumpin olemassaoloa ”normalisoidaan” käsittelemällä häntä kuin mitä tahansa ehdokasta? 

On tärkeää että emme turru, kun näemme fasismin nousevan. Trump on tuomittu rikollinen, rasisti ja vähintäänkin fasistisia ihanteita vaaliva diktaattorinalku, jonka käsityskykyyn maailman monimutkaisuus ei yskinkertaisesti mahdu. Nyt hän on myös tuleva Yhdysvaltain presidentti, joka tällä kertaa näyttää voittavan myös äänten enemmistön maassaan. 

Samalla on syytä huomata että ”normaaliksi” muuttuminen on pahinta, mitä Trumpille voisi poliittisessa mielessä tapahtua. Tämä on näkynyt hänen kampanjassaan: ehdokas on joka kerta onnistunut löytämään vielä äärimmäisemmän mielipiteen, vielä kuohuttavamman haukkumasanan, vielä törkeämmän sutkauksen. 

Synkkä tosiasia on, että olemme itse osallistuneet Trump-hirviön luomiseen pelätessämme häntä. Varsinkin vaalikamppailun loppua kohden demokraatit alkoivat korostaa Trumpin vaarallisuutta. Vaikka ensi silmäyksellä muulta näyttää, tämä on oikeastaan täysin linjassa Trumpin oman kertomuksen kanssa ja vahvistaa sitä. Hän on vaarallinen – ja juuri siksi niin houkutteleva.

Analyyseja Trumpin voitosta kirjoitetaan seuraavien päivien ja viikkojen aikana taajaan, eikä yksikään kivi jää kääntämättä, kun mediassa etsitään syitä Trumpin suosiolle.

Ja niitähän riittää: talous, maahanmuutto, woke-paniikki. Voimassakin olemme ihmetelleet, kun toimittajat ovat kertoneet äänestäjien pitävän Trumpista, koska hänen ”sanomansa on selkeä”. Pikemminkin se on vainoharhainen sekasotku erilaisia salaliittoteorioita ja mahdottomia poliittisia lupauksia. 

Trumpin sanoma ei ehkä ole selkeä, mutta hänen tarinansa on kristallinkirkas. Sen ytimessä on, että Trump on jotain aivan muuta. Se iskostui yhdysvaltalaisäänestäjien tajuntaan ja oli luonnollinen vastaus tyytymättömyyteen, jonka kohteita ei ole Joe Bidenin kaudella tarvinnut etsiä. 

Itse asiassa Biden on historiallisen menestynyt presidentti, joka varsinkin kautensa alussa toteutti ohjelmaansa määrätietoisesti ja tehokkaasti. Johonkin tämä hukkui suuressa kertomuksessa vaalien alla, ja vaipunee historian unhoon lopullisesti Trumpin voiton myötä.

Kun kohtelemme Trumpia jatkuvasti poikkeuksena, se voi tuoda lohtua ja tarjota selitystä maailmasta, mutta samalla vahvistaa häntä ja hänen tulevia seuraajiaan.

Vaikea tosiasia on kohdattava: Trump ja hänen aseenkantajansa ovat monelle jo täysin normaali asia. Tämä palautuu perustavanlaatuiseen kokemukseen maailmasta – yhä useamman ymmärrys todellisuudesta rakentuu täysin itselle räätälöidyssä algoritmisessa digitaalisessa tilassa. Eikä tämä koske vain Trumpin kannattajia, vaan yhä useampaa kansalaista poliittisista kannoista riippumatta.

Trumpin kampanjatilaisuuksista toimittajat löysivät toinen toistaan harhaisempiin kaninkoloihin pudonneita äänestäjiä. Vaikka sitä ulkopuolelta katsottuna on vaikeaa käsittää, heidän näkökulmastaan trumpismi tarjoaa täysin koherentin selityksen maailmaan ja vastauksen sen ongelmiin. Samalla se luo kuvan eri mieltä olevista jonkinlaisina pahuuden esitaistelijoina tai naiiveina typeryksinä, jotka eivät käsitä todellisuutta.

Olemme siirtyneet maailmaan, jossa vaarallisuus on poliitikolle hyväksi, sillä äänestäjät yrittävät löytää mahdollisimman kovanaamaisen puolustajan peittääkseen omat pelkonsa erimielisiä kohtaan. 

Loppuun vielä positiivinen huomio. Aborttioikeus vahvistui monessa osavaltiossa, kun vaalien yhteydessä järjestetyissä kansanäänestyksissä se hyväksyttiin perustuslakiin Arizonan, Coloradon, Marylandin, Missourin, Montanan ja Nevadan osavaltioissa. Nämä ovat Coloradoa ja Marylandia lukuunottamatta Trumpin voittamia osavaltioita, ja tätä kirjoittaessa Arizonassa ja Nevadassa voitto on vasta todennäköinen.

Vaikka se erikoiselta kuulostaa, moni äänesti sekä trumpilaista uuskonservatiivisuutta että aborttioikeutta. Synkässä tarinassa onkin hienoisia toivon säröjä.

Jotta Trumpin voi voittaa, on voitettava hänen tarinansa. Meidän täytyy varoa, että emme anna pelolle valtaa, sillä se saa meidät toimimaan juuri kuten Trump itse: sulkeutumaan ja pelkäämään erimielisyyttä, jonka vaaliminen on moniarvoisen demokratian ytimessä. Ja se jos mikä sopii Trumpin tarinaan ja vahvistaa sitä.

• 6.11.2024
• Kirjoittanut Vilppu Rantanen