Vellamonkatu 30
Vellamonkatu 30 on paikka, jossa Voimaa toimitetaan. Samassa toimistossa työskentelee kaikenkirjava joukko talouden, rauhantyön, luonnonsuojelun ja politiikan asiantuntijoita.
YK:n 13. syyskuuta 2024 hyväksymän päätöslauselman mukaan Gazan, Länsirannan ja Itä-Jerusalemin miehitys ja niihin rakennetut siirtokunnat ovat laittomia, ja Israelin pitää lopettaa ne vuoden sisällä. Suomi äänesti päätöslauselman puolesta, ja ulkoministeri Elina Valtonen (kok.) ja presidentti Alexander Stubb ovat puolustaneet sitä.
Päätöslauselmassa vaaditaan estämään kaupankäynti ja sijoitukset, jotka tukevat miehitystä ja lopettamaan siirtokuntatuotteiden tuonti. Sotatarvikkeiden vienti Israeliin kielletään myös siltä osin kuin niitä saatetaan käyttää miehitetyillä alueilla. Suomen pitäisi siis lopettaa asekaupat Israelin kanssa, kieltää vapaaehtoisia Israelin armeijaan värväävän Sar-El-järjestön ja siirtokunnissa rakentavan Juutalaisen kansallisrahaston toiminta Suomessa, Woltin toiminta Itä-Jerusalemissa, ja niin edelleen.
Ristiriita sanojen ja tekojen välillä onkin koko EU:n Palestiina-politiikan hallitseva piirre. EU tunnustaa siirtokunnat laittomiksi, ja sen säännöt kieltävät rahoittamasta niissä toimivia projekteja. Minulla on ollut ilo tutustua siihen, miten tätä valvotaan.
VUONNA 2021 KIRJOITIN Voimaan Helsingin yliopiston keskussairaalan EU-rahoitteisesta BOUNCE-projektista, jossa oli mukana tutkija Arielin siirtokunnan yliopistosta. Projektin johtaja Paula Poikonen-Saksela väitti, että Arielilla ei ole mitään tekemistä projektin kanssa ja poisti todisteita projektin sivuilta.
Ajattelin, että asiasta pitää saada selvyys virallista kautta. Tämän pitäisi olla helppoa, EU:han on tunnettu tarkoista raportointivaatimuksista, avoimuus on sen keskeinen periaate, ja EU-kansalaisilla on oikeus tutustua asiakirjoihin. Siispä selvityspyyntöä tekemään!
Olin maaliskuusta 2021 alkaen aiheesta yhteydessä komissioon. Lopulta sain selville, että asiaa tutkimaan oli asetettu samainen projektin johtaja. EU:n virkamiesten oli määrä perustaa arvionsa vain hänen kommentteihinsa. Mielenkiintoinen käytäntö.
Naputtelin viestin ja valituksen toisensa perään. Tammikuussa 2022 sain pitkän pallottelun päätteeksi lopulta vastauksen: projektissa oli kaikki OK. Kysymykseni siitä, miten selvitys oli tehty, sivuutettiin.
Pyysin nähtäväkseni kaikki asiakirjat ja viestit projektin arvioinnista. EU:n sääntöjen mukaan ne pitää toimittaa 15 päivässä. Huhtikuussa 2022, pitkän viestinvaihdon ja uuden valituksen jälkeen, sain projektista tehdyn 11-sivuisen selvityksen. Salaamatta oli jätetty vain asiakirjan aihe ja yksi virke, jossa todetaan, että projekti noudattaa EU:n apurahasopimusta.
Päätin valittaa Euroopan oikeusasiamiehelle. Koska prosessi oli saanut minut epäilemään kelpoisuuttani EU-kansalaisena, pyysin apuun eurooppalaisten Palestiina-solidaarisuusjärjestöjen kattojärjestö ECCP:n ja palestiinalaisten oikeuksia tukevan European Legal Support Centerin.
Oikeusasiamies antoi päätöksensä heinäkuussa 2023. Sen mukaan salattua 11 sivun selvitystä ei julkisteta. Perustelu oli hyvä: selvityksen tekijöille ei ollut toimitettu antamiani tietoja ja todisteita väärinkäytöksistä, joten he eivät tutkineet niitä. Selvityksen julkistaminen ei siis valaisisi asiaa.
OPPIMATON EU-KANSALAINEN saattaa ihmetellä, miten selvityksen perusteella voi sitten todeta, että näitä väärinkäytöksiä ei tapahtunut. Oikeusasiamies muotoili asian siten, että vastaukset ”eivät ole omiaan täysin hälventämään kaikkia epäilyksiä EU:n sääntöjen noudattamisesta”.
Yli kaksi vuotta kestäneestä huviajelusta oli hyötyäkin. Sen seurauksena oikeusasiamies antoi ennakkopäätöksen siitä, että siirtokunnissa olevat tahot eivät voi olla mukana EU-projekteissa, edes ilman palkkiota. Tämä kaventaa siirtokuntien mahdollisuuksia normalisoida miehitystä EU-projektien kautta.
Kyseessä on pieni voitto. Mutta jos sääntöjä ei valvota, kannattaako käyttää vuosia tällaiseen? Miksi näperrellä siirtokuntaohjeiden parissa, kun EU tukee kansanmurhaa myöntämällä rahoitusta israelilaiselle aseyritykselle, joka kehuskelee osuudellaan hyökkäyksessä Gazaan? Kansanmurhan aikaan kaikki muu tuntuu mitättömältä. Mutta ei ole muuta mahdollisuutta kuin edetä askel kerrallaan ja raahata Suomi ja EU noudattamaan omia julkilausuttuja periaatteitaan.
Kirjoittaja on ICAHD Finlandin puheenjohtaja ja Sumud – Suomen Palestiina-verkoston varapuheenjohtaja.