Vellamonkatu 30
Vellamonkatu 30 on paikka, jossa Voimaa toimitetaan. Samassa toimistossa työskentelee kaikenkirjava joukko talouden, rauhantyön, luonnonsuojelun ja politiikan asiantuntijoita.
Koronarajoitteet rikkoivat monta itsenäisyyspäivän perinnettä. Linnanjuhlia ei järjestetä eikä äärioikeisto kokoonnu marssimaan Helsingin kaduilla, kuten se on tavannut tehdä vuodesta 2014 alkaen. Vuosi 2020 on saanut monet palaamaan pohdinnoissaan peruskysymysten äärelle. Kenties nyt olisi hyvä hetki tarkastella mikä on itsenäisyyspäivän merkitys laajemminkin.
”Täällä puhuttaisiin venäjää jos itsenäisyys olisi menetetty” -lausetta toistellaan usein, kun ihmisiä pyydetään kertomaan mikä on itsenäisyyden merkitys Suomelle.
No kyllähän sitä puhutaan mutta toki vähemmän mikäli Neuvostoliitto olisi onnistunut miehittämään toisessa maailmansodassa Suomen samalla tavalla kuin Baltian.
Neuvostoliitto ei kohdeltu vähemmistökansoja kovinkaan lempeästi. Epäilyttäviä väestöryhmiä kuten virolaisia ja inkeriläisiä siirrettiin pakkotyöleireille Siperiaan. Luultavasti suomalaisia olisi kohdannut sama kohtalo. Monelle itänaapurissa eläneelle Stalinin 1930-luvulla käynnistämät vainot osoittautuivat kohtalokkaiksi.
Nyky-Venäjä on hyvä esimerkki siitä mitä tarkoittaa olla vähemmistökansan asemassa ilman itsenäisyyttä tai erillisiä vähemmistökansoille myönnettyjä oikeuksia. Venäjä on todellinen monikulttuurinen valtio mutta maan johdolla on vankka tahto edistää suurvenäläistä ajattelua jossa vähemmistöjen kielet ja kulttuurit korvataan yhdellä venäläisellä versiolla. Maassa on noin 180 erilaista etnistä ryhmää tai kansallisuutta ja monet niistä ovat vaarassa kuihtua pois venäläistämistoimien edessä.
Valtaosaa suomen sukuisista suomalais-ugrilaisista kielistä puhutaan Venäjän alueella ja moni niistä tulee häviävään meidän omana elinaikanamme. Seuraavana vuorossa ovat todennäköisesti vatjalaiset ja inkerikot. Onneksi maassa on kuitenkin nuoria aktivisteja kuten Arina Vanujto, jotka pyrkivät pitämään nenetsien kieltä ja kulttuuria hengissä. Valtaväestölle jonkin yksittäisen kulttuurin esilläolo voi olla yhdentekevää ja joillekin jopa ärsyttävää. Vähemmistöille siinä voi olla kyse elämästä ja kuolemasta.
Eikä kyse ole vain pelkästään Venäjästä. Tuhansien vuosien historiaa ja perintöä katoaa jatkuvasti ympäri maailmaa niin Kiinassa, Brasiliassa kuin Yhdysvalloissa. Samalla kun ekosysteemimme köyhtyy, näivetämme myös ihmiskunnan kulttuurista monipuolisuutta.
Itsenäisyys tarkoittaa sitä, että sen avulla meillä on mahdollisuus suojella ja vaalia omaa kulttuuriamme ja kieltämme. Mutta entä muiden? Millainen Suomi on täällä asuvien vähemmistöjen kannalta katsottuna?
Oma historiamme sisältää synkkiä lukuja siitä, kuinka olemme kohdelleet omia vähemmistökansojamme kuten saamelaisia ja romaneita. Olemme pakkosteriloineet ja kieltäneet puhumasta omaa kieltään. Saamelaisten kohdalla alistamisessa ei ole kyse pelkästä kulttuurin tukahduttamisesta vaan se on sisältänyt myös kolonialismia jossa on hyödynnetty alkuperäiskansalle kuuluvien maiden luonnonvaroja. Kolonialismi Saamenmaalla ei ole pelkkää historiaa vaan sitä tapahtuu tälläkin hetkellä.
On todella iso ristiriita iloita omasta itsenäisyydestä ja samalla osoittaa tukensa sellaiselle politiikalle jonka alla olisimme itse ilman itsenäisyyttä. Itsenäisyyspäivänä meidän pitäisi pikemminkin ottaa oppia ja rakentaa sellaista yhteiskuntaa jossa vähemmistöön kuuluminen ei tarkoittaisi automaattisesti sitä, että lähtökohdat hyvään elämään olisi huonommat.
Ehkä itsenäisyyspäivän perimmäinen merkitys voisi löytyä kansallisaatteen sijaan ihmisten ja toisten kulttuurien arvostamisesta sellaisena kuin ne ovat. Samalla voimme olla aidosti ylpeitä niistä asioista missä suomalainen yhteiskunta on onnistunut.
Suomi on varsin tasa-arvoinen maa ja luokkaerot ovat toistaiseksi pysyneet pieninä verrattuna muihin maailman maihin. Kirjastot tarjoavat ilmaiseksi kulttuuria ja tietoa kaikille kansalaisille ja meillä on jokamiehenoikeudet liikkua luonnossa. Myös näitä asioita ovat eri vähemmistöihin kuuluneet ihmiset ajaneet Suomessa ja tulevat puolustamaan tulevaisuudessa. Suomi voisi olla maa jossa vähemmistöillä on hyvä olla.
Yhdessä me tätä maata rakennamme.
Lopuksi vielä.
Tarinaa Suomesta ja suomalaisuudesta kerrotaan sodan kautta. Kansallisen identiteetin pönkittäminen sodalla on monin tavoin ongelmallista, mutta silti kovin suosittua. Voiman välissä on julkaistu Häiriköt-päämajan Kansa taisteli -liitteitä. Niissä sotaa on pohdittu useasta näkökulmasta, joista moni on jäänyt tarpeettoman vähälle huomiolle. Jos tarkastelemme sotaa liian kapea-alaisesti, on olemassa aito riski siitä, että kuvamme sodasta – ja myös Suomesta – muodostuu yksipuoliseksi.
