Teksti Kati Pietarinen

Zahra & Oksana, kai te nyt ymmärrätte, jos naapurit haluavat pois.

Viime viikolla tutkijat Katja Vilkama, Mari Vaattovaara ja Hanna Dhalmann julkaisivat Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä artikkelin tutkimuksestaan, jossa selvitettiin ihmisten syitä muuttaa pois niistä suomalaislähiöiden kymmenyksestä, joissa elää eniten maahanmuuttajia. Syitä verrattiin muilta alueilta muuttavien lähtösyihin.

Tutkimuksesta uutisoitiin suurin otsikoin. Hesari kertoi, kuinka ihmiset muuttavat pois maahanmuuttajavaltaisista lähiöistä maahanmuuttajien takia: peräti 28 prosenttia oli maininnut yhdeksi muuttosyyksi maahanmuuttajien määrän alueella tai lähikoulussa. Tutkitut muuttajat olivat Suomessa syntyneitä.

Jännää uutisoinnissa oli ensinnäkin sanan maahanmuuttajavaltainen käyttö: vaikka tutkitut alueet olivat niitä, joissa Suomessa elää eniten muualla muuttaneita, muissa kuin Pohjoismaissa syntyneiden osuus asukkaista oli niissä käytännössä vain 11–24 prosenttia. Yleensä käsitettä ”valtainen” kun käytetään tilanteissa, joissa sana määrittä yli 50 prosenttia ihmisistä.

Tutkimuksessa siis tutkittiin ihmisten syitä muuttaa pois alueilta, joiden asukkaista 7–9 kymmenestä on syntynyt Pohjoismassa, ja siitä siis selvisi, että poismuuttaneista lähes kolmasosa piti tätä kotimaassa syntyneiden naapureiden osuutta liian vähäisenä. Jengi siis ilmeisesti haikaili aluetta, jolla pohjolassa syntyneitä olisi kymmenen kymmenestä. Tai ehkä joillekin seitsemän Pohjoismaissa syntyneen alueelta muuttaneelta sekin riittäisi, että täällä syntyneitä olisi vaikka kahdeksan tai yhdeksän.

Kiinnostavaa on sekin, että myös niiltä alueilta muuttajille, joita ei tutkimuksessa luokiteltu maahanmuuttajakeskittymiksi – eli alueilta, joissa Suomessa syntyneitä oli yli 89 prosenttia asukkaista – maahanmuuttajien suuri määrä oli muuttosyy kuudelle prosentille lähtijöistä.

***

Keskiviikkona Annamari Sipilä kommentoi Hesarin kolumnissaan tutkimusta julistamalla, kuinka väärin on estää puhetta maahanmuuttoon liittyvistä kielteisistä ilmiöistä. Hän ei kertonut kuka tällaista estoa on yrittänyt.

Sipilä kirjoitti kauniisti keskiluokan unelmista, jotka vaikuttavat olennaisesti muuttovirtoihin. Keskiluokkaa ei saa syyllistää siitä, että se välttää tietynlaisia lähiöitä, Sipilä vaati.

Pohdin häkeltyneenä aamiaispöydän ääressä sitä, minkäköhänlaisia muita keskiluokan unelmia Sipilä pitää ihan hyväksyttävinä.

Mitä jos unelmoin kaupunginosasta, jossa on nykykulmiani vähemmän juutalaisia? Onko kyse silloin juutalaisuuteen liittyvistä ongelmasta, josta yhteiskunta ei saa vaieta, ja josta minua ei saa syyllistää? Tai jos unelmani on se, ettei naapuruston kouluissa olisi homoja? Pitäisikö minua ymmärtää, jos muutan muualle, kun en halua lähialueelle vammaisten palvelutaloa?

***

Mutta entä sitten, jos rasistit muuttavat pois? Tai siis toki on varmasti niinkin, että Fifin Kontulan-blogaajan Jukka Vuorion lähiöoptimismista huolimatta myös jäljelle jääneissä on rasisteja, heillä ei vain ole varaa pakoon.

Olen kuitenkin vuosikausia miettinyt sitä, miten outoa on, että Suomessa maahanmuuttajien keskittymisestä puhutaan yleensä aina ongelmana.

Miksi sitten Berliinin cooleimmat kaupunginosat ovat juuri maahanmuuttajien Kreutzberg ja Neukölln, nuo hipsterituristien paratiisit? Sitäkään ei pidetä ongelmana, että São Paulon keskustassa on japanilaiskorttelit, tai että argentiinalaiskaupungeissa on armenialaiskadut.

Miksi New Yorkissa fiilistellään China Townia, Pikku-Italiaa tai Brighton Beachin kauppojen kyrillisiä tekstejä? Miksi on ok, että tietyillä Harlemin alueilla palvelua saa lähinnä espanjaksi, koska se nyt on kaikkien hoodin asukkaiden yhteinen kieli?

En tiedä, ehkä nämä paikat ovat sympaattisia vain satunnaisille vierailijoille, ja kätkevät sisäänsä asukkaittensa kokemaa äärimmäistä epätasa-arvoa ja räjähdysherkkää turhautumista. Silti yllättäen myös yksi tämänkertaisen tutkimuksen tekijöistä, kaupunkitutkija ja professori Mari Vaattovaara fanittaa newyorkilaista kaupunginosien eriytymistä toimittaja Ann-Mari Huhtasen syyskuisessa Hesarin kolumnissa.

***

Mietin Sipilän tekstin ääressä myös sitä, miten suomalainen toimittajakunta niin usein kirjoittaa tekstejään ikään kuin kukaan muualla kuin Suomessa syntynyt ei osaisi lukea suomea tai seuraisi lehtiä. Oletuslukijaksi ajatellaan Pihtiputaan mummoa tai järvenpääläistä Karvosen perhettä, muut suljetaan ulos. Vastaavasta ilmiöstä kirjoitti viime kuussa myös blogaajamme Maryan Abdulkarim, joka muistutti, että kansanedustajat, myös perussuomalaiset, edustavat kaikkia kansalaisia, eivät ainoastaan heidän suomalaisuuden käsitykseensä sopivia.

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Toimittajien olisi hyvä tiedostaa sama: kun kirjoitetaan ulkomailla syntyneistä, kyse on ihmisistä, jotka elävät täällä ja joiden lapset kasvavat täällä suomalaisiksi.

Esimerkiksi äitini on syntynyt Suomen ulkopuolella. Annamari Sipilän viesti keskiluokalle on, että on ihan okei, jos he eivät halua asua äitini naapurissa. Hän kirjoittaa tämän viestinsä maan suurimmassa päivälehdessä, jota äitini päivittäin lukee.

Tai siis eihän Sipilä oikeasti kirjoita eurooppalaisesta äidistäni. Kyllähän me kaikki tiedämme, keitä koodisanalla maahanmuuttajat oikeasti tarkoitetaan: teitä tummaihoisia, tummatukkaisia ja muutenkin erivärisiä, muslimeja, huiveja käyttäviä, ehkä lisäksi joskus venäjää puhuvia vaaleita tyyppejä. Ei se ketään kiinnosta, missä ranskalaiset ja yhdysvaltalaiset Suomessa asuvat.

Että hei vaan Zahra ja Oksana, ei millään pahalla, mutta kai te nyt ymmärrätte, jos naapurit haluavat pois. He vain toteuttavat keskiluokkaista unelmaansa olla asumatta kaltaistenne kanssa.

• 1.11.2013
• Kirjoittanut kati pietarinen