Teksti Teemu Muhonen

”Poikabändien laulajat – he ovat kaikkea sitä, mihin sinunkin on tähdättävä”, Teemu Muhonen kirjoittaa itselleen.

Seitsemännellä luokalla opettaja pani meidät kirjoittamaan kirjeet tulevaisuuden itsellemme. Ideana oli listata tavoitteita, joita haluamme saavuttaa ennen yläasteen loppua. Yläasteen lopussa kirjeen sai sitten luettavaksi. En muista, mitä omaan kirjeeseeni kirjoitin, mutta luultavasti listaamani tavoitteet olivat luokkaa ”kehittyä henkisesti, oppia asioita, menestyä koulussa, lässynlässynlää”.

Tulevaisuuden minälle kirjoitettujen kirjeiden ongelma on, että etukäteen on mahdotonta tietää, mitkä asiat ovat oikeasti tavoittelemisen arvoisia. Ongelma rassasi aivonystyröitäni pitkään, mutta lopulta keksin aukottoman ratkaisun: kirjoitan kirjeen kymmenen vuoden takaiselle Teemulle, jotta hän osaa asettaa itselleen tähtäimet kohdilleen!

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Hämeentie 48:ssa 9.3.2012

Hyvä 11-kesäinen Teemu,

Kun kirjoitan tätä kirjettä, sinä luultavasti kyhjötät välitunnilla jossain ala-asteen pihan nurkassa. Kaivelet toisella kädellä nenääsi ja pitelet toisessa kädessä Pokémon-korttejasi. Kyyneleet valuvat poskiasi pitkin, koska olet juuri tajunnut, että korttisi ovat paskat.

Pieni, suloinen Teemu. Olet juuri ymmärtänyt yhden elämän tärkeimmistä tosiasioista: Kaikkien kortit eivät yksinkertaisesti ole yhtä hyvät. Kun katselet ympärillesi, näet viattomia lapsia. Karu totuus on, että toiset heistä ovat tulevaisuuden voittajia ja toiset häviäjiä.

Heti kun pääset tänään koulusta kotiin, käännä televisio MTV:lle. On hyvin suuri todennäköisyys, että näet ruudussa kenties kaikkien aikojen suurimmat voittajat – poikabändien laulajat. He ovat kaikkea sitä, mihin sinunkin on tähdättävä.

Kerronpa sinulle hieman poikabändin laulajan elämästä. Poikabändin laulaja on suhteellisen komea. Se riittää varsin hyvin, sillä hänen kanssaan lavalla on neljä muuta suhteellisen komeaa miestä. Tästä syntyy naisten silmiin illuusio, että jokainen heistä on tautisen hyvännäköinen.

Poikabändin laulaja on myös suhteellisen lahjakas. Biisit tehdään bändille valmiiksi, ja ne koostuvat pääosin kertosäkeestä, jonka kaikki viisi yhtyeen jäsentä laulavat yhdessä. Näin kenenkään laulajista ei tarvitse laulaa erityisen hyvin. Poikabändin laulajan tärkein taito onkin koskettavassa soolo-osuudessaan osata pudottautua polvilleen, painaa silmät kiinni ja puristaa kädet nyrkkiin. Näin jokainen katsomossa oleva nainen tuntee luissa ja ytimissään, että kappale on tarkoitettu juuri hänelle.

Kun poikabändin laulaja nousee soolo-osuutensa jälkeen takaisin pystyyn, kymmenettuhannet naiset kirkuvat. Hän tietää, että jokaikinen naisista haluaa häntä – myös ne, jotka ovat raahanneet poikaystävänsä mukaan keikalle. Adrenaliini virtaa laulajan kehon lävitse. Häntä ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä jossain Lähi-idässä tapahtuu, sillä koko maailma on hänen jaloissaan. Hänellä on uskomattoman hyvät kortit. Tajuatko, Teemu-rakas? Hänellä on kaikki 151 korttia.

Kirjoitan sinulle kertoakseni suru-uutisen. Sinusta ei tule poikabändin laulajaa. Poikabändit nimittäin kuolevat muutama vuosi sen jälkeen, kun saat tämän kirjeen. Lisäksi sinusta ei tule edes suhteellisen komeaa, ja kuten varmaan olet huomannut, sinulla on ärrävika. Olet ihan kiva poika ja näin, mutta sinulla on valitettavasti häviäjän kortit. Voin kuitenkin kertoa, miten sinun kannattaa pelata ne.

Mitä ikinä teetkään, älä ole huono häviäjä. Älä peruskoulussa hihittele Which Backstreet Boy Is Gay -videolle ja aloita lukiossa kuunnella indiebändejä, joista kukaan muu ei ole kuullutkaan. Se on ainoastaan säälittävää, etkä saa sen avulla ainuttakaan tyttöä riisumaan. Älä käytä perjantai-iltojasi lukemalla Adornoa, jotta voit vakuuttavasti kritisoida massakulttuuria keskustellessasi nörttiystäviesi kanssa. Se ei todellakaan tee sinusta älykästä. Äläkä etenkään kuvittele tietäväsi kaikesta kaikkea ja kirjoita muka-näppäriä kolumneja, joiden ainoa pointti on olla sarkastisia peniksenjatkeita. Se on ihan helvetin noloa. Oikeasti.

Hyvää nuoruutta toivottaen,

Sinä +30kg

• 9.3.2012
• Kirjoittanut teemu muhonen