Teksti Kimmo Jylhämö

Reikäleivän tyhjä & hyödytön reikä antaa osviittaa designin paikasta designpääkapunkivuodessa.

Tostaina 15. syyskuuta pidettiin designjuhlat, joiden nimi oli ”Almost Open Party”. Juhlapäivään asti ajattelin, että irvokkaalla nimellä haluttiin alleviivata sitä, että juhlat olivat kaikkea muuta kuin avoimet ja paikalle oli kutsuttu vain harvat ja valitut. Olihan juhlinnan ideana se, että Helsinki yhdessä Vantaan, Espoon ja Lahden kanssa toimii maailman design-pääkaupunkina vuonna 2012.

Vasta paikan päällä ymmärsin, että nyt juhlittiin sitä, että pääkaupunkivuosi on jo lähes alkamassa neljän kuukauden päästä.

Bileissä oli muodollisesti paljon hyvääkin. Ne pidettiin Vuotekno Hallissa, valtavassa teollisuushallissa, joka oli vuorattu konteilla. Pöydät oli rakennettu vanhoista puulavoista, ja kaikki tarjottavat olivat valittu lähiruokahenkisesti, vaikka loppuun asti asioita ei oltu viety.

Tapahtuman painotus oli ruuissa ja juomisssa. Eikä siinä mitään pahaa ole, jos design nähdään nimenomaan osana ruokakulttuuria, mutta muut ideat, design tai suunnittelu loistivat poissaolollaan.

Tapahtumassa ainoastaan yhdessä kontissa esiteltiin vaatesuunnittelua. Muu esillä ollut oli ruokaa tai juomaa ja sponsoreiden tuotteita, spottivalaistuja autoja ja lentoyhtiömainoksia. Design-vuoden ongelmana näyttää olevan, että se on monen tahon haluama tapahtuma, jossa sponsorit varastavat pääosan ja näkyvyyden, vaikka he maksavat vain murto-osan. Vähän samalla tavalla kuin valtion taidemuseo Kiasma, jonka valtio rahoittaa suurimmaksi osaksi mutta jonka näkyvyyden nappaavat muutamia roposia maksavat sponsorit.

”World Design Capital -hankehakemuksen mukaan hankkeen kokonaisrahoitus olisi 15 miljoonaan euroa, jonka kustannukset jaetaan kaupunkien, valtion ja muiden rahoittajien kesken siten, että kaupunkien osuus on 6 miljoonaa euroa, valtion 5 miljoonaa euroa ja muiden rahoittajien 4 miljoonaa euroa”, linjaa valtioneuvoston periaatepäätös valtion osallistumisesta maailman designpääkaupunki 2012 -hankkeeseen.

Design-vuoden hinta voi nousta korkeammallakin. Joissakin arvioissa puhutaan jopa sadasta miljoonasta eurosta.

Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen piti juhlissa niin lattean puheen että hirvitti. Eivät muutkaan puheet olleet ladattu innolla, vaikka sinänsä hankkeen arvot ovat oikeaoppisia, kuten kerrotaan hankkeen sivuilla: ”Alusta lähtien hakemuksessamme painotettiin paitsi avoimuutta, jatkuvuutta ja yhteistyötä myös designin yhteiskunnallista ulottuvuutta.”

En kuitenkaan halua lytätä kokonaan pääkaupunkivuotta etukäteen, onhan järjestäjillä tarkoituksena omien sanojensa mukaan pohtia, ”miten design voisi tehdä elämästä parempaa, sujuvampaa ja toimivampaa. Tähän kysymykseen me pyrimme hankkeillamme ja projekteillamme tarjoamaan vastauksia. Design on olemassa ihmisiä varten”.

Tätä on syytä toivoa, koska kustannukset ovat joka tapauksessa aika suuret.

Lähtiäisiksi jaettiin reikäleipää, josta muodostuikin symboli koko tapahtumalle. Ruisreikäleivän mullistava design-idea on aikanaan ollut, että sen sai pujotettua rei’istään orrelle kuivumaan tuvan katonrajaan. Nykyään tyhjä reikä on lähes pelkästään esteettinen reliikki. Symbolinen tapahtumalle se on siksi, että designin puolesta tuo tyhjä ja hyödytön reikä antaa osviittaa designin olemattomasta osuudesta designpääkapunkivuodessa.

Designille ei siis tahtonut löytyä tilaa, vaikka nykyään kaikki tahot Sitrasta eekoohon toistelevat, että design on jotakin, johon pitäisi kaikkien panostaa. Liian usein se jää kuitenkin ontoksi jankkaavaksi höpötykseksi innovaatiotalouden hengessä.

Designpääkaupunkibileet tarjosi uuden kauppahallin antimia. Kuvat: Kimmo Jylhämö.

Designista vastasi lähes kokonaan tämä vaatenäyttely.

Lehtisponsorin tuotteet olivat hyvin esillä.

Näkyvimmän design-näkyvyyden tarjosi automerkki, jonka autoja oli ripoteltu niin ulos kuin sisällekin.